Unohdus sattui -> Kikon kertomus

Noh, kun kerran unohdin niin nyt muistan.

Kiko kun on tällainen eläinlääkärissä ramppaaja niin sen kerran kun eläinlääkäri oli poistanut kepin sen kurkusta niin taas he tapasivat; Tällä kertaa Kikon ruokahaluttomuuden takia. Äippä epäili että luunpala on jäänyt kurkkuun eikä koiraparka voinut syödä tai juoda kunnolla, mutta eläinlääkäri löysi jotain ihan muuta kun Kiko oli rauhoitettu.

Lääkäriä kuulemma ihan yökkäytti, sellainen haju oli koiran suusta tullu kun se oli vetänyt ompelulankaa kielen molemmin puolin ulos ja päässä oli ollut joku möykky. Lääkäri oli kysynyt iskältä, haluaako se oikeasti saada tietää mikä se on ollut, koska sillä teki tiukkaa katsoa sitä lähempää. NOh, emme koskaan saaneet selville mikä se oli, mutta siis koiran kielen alta molemmin puolin meni vatsaa kohti punaista ompelulankaa. Joka kerta kun koira yritti syödä tai juoda niin lanka yritti mennä mukana ja nirhasi kielenkantaan haavaa. Langan päähän oli jäänyt jotain sitten kiinni ja varmaan vähän mädäntynyt ajan kuluessa. Ällöä, mutta koira on edelleen hengissä, eikä onneksi ole syönyt mitään kummallista vähään aikaan :) 

(kertokaa te paremmin tietävät jos niin on päässyt käymään!)

Ankkoja ja uimarimummo

Kevään ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi suunnattiin Oskarin kanssa rannalle. Meri kimmelsi kauniin sinisenä ja vaikka aurinko ei vielä kovin lämpimästi paistanutkaan, oli joku hätähousu jo ehtinyt uimaan. Oskari yritti kovasti mennä mukaan, mutta en uskaltanut päästää.

Uimarimummoakin mielenkiintoisempia olivat kuitenkin joutsenet. Oskari yritti alkuhämmennyksen jälkeen tehdä läheisempääkin tuttavuutta niiden kanssa. Lintu sähisi sen verran uhkaavasti, että päätin Oskarin harmiksi tyytyä ihailemaan niitä kauempaa.

Eilen käytiin ihailemassa sataman valoja Uutelassa. Alunperin oli tarkoitus päästää Oskari juoksemaan vapaana, mutta pimeä metsä oli niin pelottava, että päätimme jäädä rantapolulle.

Illalla lähdimme yhdessä hakemaan Annia töistä. Oskari katsoi vähän ihmeissään, kun pistin sen istumaan kaupan parkkihallin betonilattialle. Ihmetys vaihtui kuitenkin suunnattomaan iloon, kun henkilökunnan ovi aukesi ja esiin astui tuttu hahmo. Ympyrää hyppivän koiranpennun ilo ja onni on tarttuvaa.

Kun Oskarilla ei tonttulakki pysynyt päässä niin Kiko toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja koiramaista joulua!

Ulkoilupäivä Kikon kanssa

Tänään oli ulkoilupäivä näin joulupäivän kunniaksi ja minä Elvi ja iskä lähdettiin mäkeä laskemaan. Kiko otettiin mukaan ja Oskari olematon jäi kotiin nukkumaan ja syömään. Mentiin golfkentälle laskemaan ja Kiko sai olla irti siellä ja juosta ympäriinsä.
Ihmetystä herättävää laskemista harrastivat kaikki, iskä myös yhden kerran vaikka koira sinnikkäästi kävi aina kimppuun mäen juurella. Elvi oikein odotti innolla että tuleeko Kiko mukaan, Elviähän Kiko ei syönyt matkalla, mitä nyt vähän pomppi ympäriinsä ja yritti viedä Elviltä tonttulakin.

Pitihän se Kikonkin saada laskea yksi mäki, tosin kovin innostuneena se ei matkaan lähtenyt. Piti pitää lujaa kiinni että päästiin edes vähän matkaa alaspäin. Sinnehän se koira loikki mun sylistä hankeen heti kun sai pyristeltyä irti, mutta hyvä yritys sentään. Monta kertaa laskettiin ilman koiraa ja Elvi tykkäsi kyllä erityisesti kun sai laskea melkein kunnon mäkeä. Vähän oli tynkä mäki mutta olihan se jännää kun koira tuli aina mukana mäkeen.

Sitten Kiko näytti ihan ketulta kun se hiippaili hangessa ja seuraili meidän tekemisiämme. Oli kivaa olla sen kanssa vaihteeksi ulkona kun se jaksoi enemmän kuin Oskari. Varastihan se mun ihanan nahkakintaan.. vähän natusteli ja söi, mutta iskä sai sen siltä takas vähän ajan päästä. Hyvin se pysyi meidän lähellä, luulin ettei se mitään kuuntele kun pääsee irti ja on kivaa, mutta siinä se pörräsi meidän kanssa. Taisi väsähtääkin aika hyvin kun on nyt ihan poikki eikä jaksa edes Oskaria hätyyttää. Kummatkin nukkuu lattialla, eivät vielä vierekkäin, mutta rauhassa kuitenkin.

Tässä ryhmäkuvassa on hyvää tunnelmaa, tai jotain. Kiko katsoi hienosti kameraan, ja minäki vissiin sinnepäin, mutta Elvi ei katsonut sitten niin hanakasti kameraan just tässä.

Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähimpänä Kiko sai leikkiä pulkan kanssa. Se veti sitä perässään ja sai siitä koivilleen kovassa vauhdissa. Hirveä vauhti sillä oli päällä ja pulkkaa oli hauska vetää, oli se sitten luvan kanssa tai ilman. Yritettiin me niinkin että olin kyydissä, ja Kiko veti mua alamäkeen :D Heh, meinasin mennä pulkan kanssa sen päälle mutta se just ja just väisti ja mua taas nauratti. Sitä oli hauska seurata kun se niin näyttää idiootilta vähän väliä ja tekee pöhköjä liikkeitä tai päähänpistoja. Oskarin kanssa se osaakin jo leikkiä paremmin ja Oskari kuulostaa välillä ihan ampiaiselta kun se suuttuu kunnolla Kikolle ja hyökkää päälle. Kerron vähän ajan päästä niiden leikeistä lisää kun siitäkin on hauskoja kuvia lisää. Yhteen tekstiin on vain vaikea laittaa kaikkea kerralla. Hyvää ja rauhallista joulupäivän jatkoa kaikille lukijoille ;)

Kiko ja Oskari tapaa

Junamatka Ouluun ja joulu Oulussa kahden rasavillin koiranuorukaisen kanssa.

Noh, nyt on jouluaatto ja Oskari ja Anni seikkailee Oulussa viettämässä joulua. Kikon ja Oskarin ensitapaaminen ei mennyt kovin sujuvasti eilen illalla, kun Kiko oli vielä vähän tokkurassa eläinlääkärin rauhoittavista. (Kerron sen tarinan vaikka lopuksi.) Olin siis Oulussa illalla yhdentoista jälkeen ja kun tultiin perille niin Kiko ja Oskari ei saanu kovin kauaa treffailla kun Kiko oli ihan liian raisu ja meitä vähän huolestutti miten Oskarille kävisi.
Noh, yö meni sitten vähän niin ja näin kun Kiko uikutti yhden aikaan eikä suostunut nukahtamaan. Minä kyllä nukahdin aiemmin ja heräsin sitten kun kello soi puoli seitsämältä Oskarin ruoka-aikaan. Kiko oli äiskän ja iskän huoneessa oven takana ja Oskari nukkui mun ja Elvin kanssa meidän huoneessa oven takana.




Noh, tänään sitten annettiin päivällä Oskarin ja Kikon tavata kunnolla, ne paini tosi nätisti olohuoneen lattialla. Oskari ei antanut tuumaakaan periksi kun Kiko isona poikana kävi sen päälle. Hampaat irvessä ne siellä paini vaikka kuinka pitkään. Välillä erotettiin ja sitten taas saivat painia lisää. Loppuillasta saivat painia uudestaan ja olivat ihan uupelossa. Kello on jo sen verran paljon (nojoo, puoli kymmenen) että pakko mennä nukkumaan kun tuo eilinen yö meni vähän niin ja näin. Huomenna pitää taas herätä puoli seitsämän :) Noh, hyvää yötä ja rauhallista joulua, kerron taas pian lisää miten meillä täällä sujuu :)

Aikaa vierähtää

Noh, taas tässä on aikaa vierähtäny ja Anninen on ollu paljon töissä eikä oo kerenny kirjottamaan tänne ennen ku nyt. Karrin vanhempien Onni, kääpiöpinseri, kävi meidän Oskaria moikkaamassa ja tapaaminen meni ainakin mun mielestä paljon odotettua paremmin. Onnihan siis pelkää kaikkia koiria ja on puraissut paria kun on tullut yllättäviä tilanteita. Mentiin Uutelan koirapuistoon ja siellä oli myös kaksi isoa kultsiurosta. Oskari pääsi niiden kanssa puistoon leikkimään ja kellisti toisen selälleen ja sai vähän painia. Sitten kultsit lähti ja Oskari ja Onni meni puistoilemaan.

Onni pääsi irti ja päästin Oskarin myös. Se meni tietenkin ensimmäisenä Onnia kohti mutta Onni juoksi karkuun ja yritti vähän näykkiä. Oskari osasi hyvin lukea Onnia ja otti etäisyyttä un Onni tahtoi ja seurasi vähän kauempaa. Sitten Onni vähän rohkaistui ja rupesi puolustamaan toisten jaloista meitä ihmisiä. Se hyökkäili jaloista Oskaria kohti ja ajoi sitä kauemmas. Oskari ei saanut mitän traumoja asiasta, seurasi sitten vain taas kauempaa ja kävi välillä lähempänä Onnia.
Oltiin puistossa hetki ja lähdettiin kotiin. Oltiin Oskarin kanssa ensin kotona ja sitten tulivat Onni ja Karrin vanhemmat. Pidin Oskarin mun vieressä istumassa että Onni sai vähän tutustua talon uudestaan ja sitten se alkoikin uudestaan puolustamaan vähän kaikkia, kun se sai olla meidän jaloissa ja Oskari oli aidan toisella puolella. Sitten Terhi otti Oskarin syliin ja minä pitelin Onnia välillä lähempänä ja välillä kauempana Oskarista. Se uskalsi lopulta jopa mennä Oskarin viereen ja vähän haistella parinkymmenen senin päästä ja Oskari vaan makasi selällään koko ajan Terhin sylissä, eikä välittänyt Onnista paljoakaan. Aika monta kertaa Onni tuli häntä alhaalla siihen Oskarin viereen ja paljasti hampaat ihan kunnolla, muristen tai ilman. Me komennettiin sitä ja Onni aina sitten näytti pyytelevän anteeksi ja näytti kovin hämmentyneeltä kun ei osannut oikein tehdä muuta sille mustalle pallolle joka söi Terhin käsiä.
Noh, tästä jatketaan, nyt ei oikein kirjoittaminen luista, mutta lisätään tänne pari kuvaa Oskarista ja Onnista ehkä parin hetken kuluttua :)
Jatkellaan taas näistä tunnelmista, Oskari on pärjännyt täällä tosi hienosti ja pärjää varmasti tulevaisuudessakin. Se ei paljon turhia pelkää.

Kuulumisia

Oskari kävi Itäkeskuksessa vierailulla ja sai paljon uusia ystäviä. Yhden ja kaksikin dogo argentinoa ja muutama (sata) ihmistä kävi Oskarin moikkaamassa. Oli hauska kulkea pitkin Itäkeskuksen käytäviä kun joka puolelta kuului, ooh, iik, onpas se ihana ja muita kommentteja. Oskaria ei paljon pelottanut, se oli pettynyt ainoastaan silloin kun jouduttiin menemään ulos pissalle. Se olisi mielellään mennyt takaisin sisälle.

Yksi pulu saatiin säikytettyä monesti kun Oskari huomasi kuinka jänniä ne on. Se on kova poika jahtaamaan, pitää kiinnittää siihen huomiota ettei se isompana sitten työssään ala jahdata puluja kaupungissa. Kyllä se onneksi malttoi istua paikallaan ja vain seurata tuota lintua, mutta heti kun mun silmä vältti niin sinne se taas olisi viipottanut.

Rapsuttelijoita riitti eikä Oskari pysynyt millään paikallaan että olisi tullut hyviä rapsuttelukuvia. Kaikki tykkäsivät Oskarista hyvin hyvin paljon kuten voi arvata ja Oskari sai paljon uusia ihmiskontakteja. On se kiva kun edes yhteen kauppakeksukseen saa vielä viedä koiria. Otan Oskarin sitten mukaan kun lähden ostelemaan vaatteita ja se saa opetella kärsivällistä odottelua. ;)

Aikuinen dogo argentino uros kävi moikkaamassa Oskaria ja siitä syntyi ihan kunnon leikki. Oli hauskaa ja vähän jännää seurata kun sellainen iso arvokkaan näköinen koira kävi pylly pystyssä haastamaan meidän vauvelia leikkiin kun Oskari nyppi sitä korvista. Nähtiin myös suunnilleen Oskarin ikäinen tyttöpentu dogo argentino sekin ja Oskari leikki sen kanssa hetken. Ne paini kovasti ja leikkivät selvästi samalla tyylillä.

Oskari sai myös 4Petsistä pienen damin jonka se saa joululahjaksi. Se sai kyllä kantaa sitä Itiksessä hetkisen, mutta silti se menee vielä pakettiin. Sen kanssa voi sitten metsässä harjoitella etsimistä ja se on sellainen lelu jota ei pureskella, kannetaan vain.

Meidän temppukoira osaa taas lisää juttuja, tai no, yhden jutun, eikä sitäkään kovin hyvin, mutta harjoittelemma ahkerasti. Eli siis kun Oskarilta kysyy että: Onko Oskari paikalla, niin se nostaa tassun/tassut ilmaan ja viittaa. Maahanmeno sujui tänään aika hyvin, ja istumaan se osaa nousta myös makuulta käskyn ja käsimerkin avulla.

Pureminen jatkuu normaalisti. Tänään pitäis muistaa ostaa etikkaa, valella sillä sohva ja listat, sekä pahimmassa tapauksessa taidan joutua itse vaatteineni ottamaan kylvyn, pureehan se meitäkin. Mun villaiset polvisukat on aivan vastustamattomat, niihin se iskee pohkeen kohdalle hampaansa aina aamuisin.

Vitsi ku oon vaan niin iloinen että meillä on nyt tuo pallero! Se ei oo vielä tuhonnut mitään niin pahasti että en jaksais sitä. Ja sisälle pissiminen pysyy kohtuuden rajoissa, ei pissi niinkuin Kiko, ei. (Eli ei pissi samalla alleen kun juo, eikä pedilleen. Eikä ylipäätään pissaa niin paljon eikä juo niin paljon :D) Ah, kun elämä on ihanaa. Nyt siivoamaan tätä huushollia.

Niin ja pakko vielä tähän laittaa että mielellään tullaan sitte Oskari tutustuttamaan Anssiin, ja Obelle ja loppupoppoolle tiedoksi että Oskari vois tavata Oben vaikka onki näin pieni, kun se pisti hyvin hanttiin meidän Kikollekin, joka siis luuli Oskaria kai tytöksi, tai saaliiksi ja yritti joko purra liikaa tai astua. Se pärjää kyllä isompiensa kanssa kunhan vähän vahtii tekemisiä. :)

Oskari on jo siis tutustunut Tessaan, viisivuotiaaseen? labbisneitiin, Kikoon, hulluun n.9kk labbisuros, Wilmaan, kolme wee sekarotuinen ja tähän nimettömään dogourokseen. Tähän lisäksi myös muut kadulla vastaan tulleet koirat, joiden kanssa on saanut vähän haistella.

Happohyökkäyksestä ja keittiön kaapista

Oskari on keksinyt purukumin ilot. Tultiin tänään ulkoa ja ihmettelin, että mitä se mussuttaa, kun leuat käy. Avasin sen suun ja löysin ison purkan. Oskarin happohyökkäyksentorjunta loppui siihen ja purkka lensi roskiin.

Anni meni tänään taas töihin ja me jäätiin Oskarin kanssa syömään Hesaria ja tekemään koulutehtäviä. Hassua miten sitä voi tehdä kolmen viikon tehtävät parissa tunnissa, kun vaan jaksaa aloittaa. 

Varasin Oskarilla kuljetuskopin jouluksi, mutta rokotusaikaa ei tunnu saavan millään. Lääkärille saa soittaa ainoastaan yhdeksän ja yhden välillä ja sillon se ei vastaa. Toivottavasti Oskari saa piikkinsä niin pysyy loiset ja taudit loitolla.

Kirjahylly alkaa käydä tuolle rötväkkeelle pieneksi, niin se on muuttamassa keittiön kaappiin. Siellä on mukava asustella palautuspullojen ja tiskirättien kanssa.