keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Talvielämää

Kamera jurnuttaa kahtasataakymmentä kuvaa koneelle. Uutta ja vähemmän uutta kuvaa on kameran kortilla maannut ja nyt saan ne laitettua sentään koneelle. PikkuOskari ei enää ole yhtään pieni, mutta tällä hetkellä pieni karhunpoikasemme on vielä antibioottikuurilla kennelyskän takia.

Viime lauantaina aamulla Karri oli ruokkinu Oskarin ja käyttäny ulkona. Nukuttiin vielä lisää ja kun heräsin niin oskari ei jaksanut edes tulla mua vastaan iloisena vaan makasi pahvipesässään. Häntäkään ei heilunut kun oli poitsu niin apaattisena. Mun piti ihan houkutella se nousemaan ylös ja sitten huomasin kuinka räkäinen nenä sillä oli. Ihan vihreää räkää toinen sierain täynnä ja mun piti niistää sitä ku pienen lapsen nenää. :D Soitin heti Opaskoirakoululle ja sieltä käskettiin viemään lääkäriin kun kuitenkin on kyseessä vielä pieni pentu. Noh, sain ajan Vuovettiin vartin yli yhdeksitoista ja Oskari tutkittiin. Joo, ylemmissä hengitysteissä tulehdus, ei ollu menny sen kauemmaksi onneksi. Oskari sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen lääkäriltä sekä kuurin antibiootteja kotiin viemisiksi. Kotona Oskari piristyi kun lääke rupesi vaikuttamaan ja puuhaili vähän enemmän. Kuitenkin se nukkui paljon päivän aikana ja saatiin myös tietty liikuntakielto. Ei pitkiä lenkkejä ettei koira uuvahda.

Seuraavana päivänä lenkityksen puutteen seuraukset alkoi näkyä ja meillä oli täällä levoton pentu joka oli kuin terveyden perikuva. Ei jälkeäkään flunssasta, ja nenä oli räätön :) Silti ei käytetty kauheasti ulkona, ja Oskari oli aivan liian energinen. Yritin teettää temppuja ja piilottaa nappuloita, mutta eipä se riittänyt kun normaalisti pääsee juoksemaan vapaana ja koirapuistossa oltiin käyty monta kertaa juuri ennen kuin se tauti iski. Sieltähän se varmaan tulikin. Sunnuntain jälkeen Oskari on ollut ihan terveen oloinen ja yhtä reipas kuin aina, mutta antibioottikuuri kestää vielä hetken ja sitten ollaan virallisesti terveitä. Oben kanssa suunnittelin tässä mielessäni treffejä vaikka ensi viikolle? Laitan vaikka tekstarin tai jotain joku päivä että mitenkä passaisi.

Nyt taidan laittaa niitä kuvia täältä. sekaisin on tosi vanhaa ja sitten uutta, ilman lunta ja lumen kanssa.



Oskari on kyllä niin kotonaan metsäretkillä, ja jaksaa jo olla parikin tuntia kun saa mennä omaa vauhtiaan. Kotona sitten nukuttaa, ehkä.



Tässä on meidän sunnuntainen talvireissu jäälle ja muualle retkelle kun oltiin ulkona yhteensä kolme tuntia ja vesseli jaksoi hyvin. Ensin oltiin koirapuistossa jossa oli yksi kaveri juoksemassa kilpaa. Kaikki muut oli jäällä kävelyllä. Ensin en millään olisi uskaltanut mennä jäälle, mutta kun sinne jalkani pistin niin ei mua poiskaan saanut. Aivan loistava ilma, ei paljon tuullut ja aurinko paistoi ja pakkanen kipristi nenänpäätä. Loistavaa!
Ensin mentiin vain pienesti jään yli, sitten Kallahden niemen yli parikymmentä metriä ja taas jäälle.





Mun koirakuvaukset oli vaikeita kun Oskari veti ympäriinsä pitkin jäätä eikä kamera osunut aina ihan kohdalleen. Oskari sai olla aika lailla koko matkan irti kun ketään muuta ei ollut ihan lähellä, mutta yksi hiihtäjä ajautui liian lähelle eikä Oskari voinut vastustaa kiusausta vaan meni sinne jalkoihin pyörimään. Mies ei tykännyt, ihmekös tuo, ja jatkoi puhisten matkaa kun hain koiran pois.


Oskari otti myös hauskoja pyrähdyksiään heinikossa vaiko kaislikossa.


Sitten me odoteltiin auringossa kun Karri kävi hakemassa kaupasta suklaata rankan retken päätteeksi. Oskari nauttii ihan selvästi, tai sitten sitä vähän häikäisee.
Tänään sitten otin vähän lisää kuvia kun aurinko paistoi ihan sisälle asti. Oskarille ostettiin sen ensimmäiset DentaSticksit. Miten ikinä kirjoitetaankaan, mutta oskari tykkää kovasti.


Tässä se näyttää vähän tanskandogilta. :D Meidän jättiläinen<3




Makoilin sohvalla kyljelläni ja otin samalla kuvia. Oskari olisi kovasti tahtonut syödä kameran kun siitä kuului ärsyttävä ääni kun se tarkensi. Monta kuvaa kauniista isojen poikien hampaista tuli otettua :o




Sitten Karri meni kauppaan ja me venttailtiin Oskarin kanssa ulkona ja se sai kiipeillä lumikasan päällä ja tehdä hurjia loikkia ja hepuleita.









Lopuksi vielä kuva Oskarista tällä hetkellä ja ihan pienenä, viikkoa en muista. ero on aika huomattava kun vertaa poikaa tuohon viereiseen kirjahyllyyn. Pieni rassukka<3

perjantai 6. helmikuuta 2009

Oskarin maailma

Ei olla kyllä kauhean kiivaaseen tahtiin oskarin blogiin lisää kirjoiteltu. Tämä pennunosaomistuselämä alkaa olla jo niin rutiinia että kaikkea ei tarvi enää ihmetellä ääneen ja kaikelle kansalle. Lukijoille, jotka eivät kuule näitä tarinoita jo puhelimessa, voisi tietenkin kertoa kaikkea Oskarin juttuja vähän enempikin.

Kun en muista mitä on tullut viimeksi kirjoitettua niin kirjoitanpas näin:

Tällä hetkellä Oskari painaa n. 20 kiloa. Se on jo aika iso poika enkä voi millään käsittää miten kuitenkin niin pieni koira, vasta nelikuinen, voi painaa niin mahd. paljon. Tänään voisi käydä tuossa eläinlääkäriasemalla eteisessä punnitsemassa herran, viimeksi se kun oli tasan 20kiloa, että miten tänään.
Pikkuherra syö seiniä. Viime yönä havahduin taas pitkän ajan jälkeen ihan hirveään kruntskrunts ääneen. Seinät tärisi kun Oskar päätti himppusen maistella tuosta parvekkeen vierestä seinämateriaaleja. Nyt kun sillä hampaat vaihtuu niin isompia palasia siitä vaan kerralla lähtee. Toivottavasti ei betonin läpi syö, eikä meidän kiinteistönhoitaja tai muu joka saattaisi huolestua, lue tätä ;)
Sisällä Oskari osaa kyllä muuten olla yöt ja päivät yksin, sekä meidän kanssa yhdessä ollen tosi nätisti. Eilen tosin tuli yksi kauhea hepulikohtaus jolle me tietenkin kovasti naurettiin. Ei sille meinaa enää tilat riittää kun se jo parilla loikalla on huushollin toisella puolella. Uloshan sitä piti mennä ja käytiin Uutelassa jossa Oskari sai juosta ja hepuloida niin isosti kuin halusi. Ja halusihan se. Se säntäili ja ryntäili hangessa ja meni kuono maata viistäen joka suuntaan. Ei se onneksi vieläkään lähde meistä kovin kauas. Palailee aina takaisinpäin, ja me yritetään omalta osaltamme muistaa välillä kutsua sitä ja napata kiinni ja päästää sitten taas juoksemaan.

Kotona kun vaan ollaan niin oskari mielellään touhuaa omien lelujensa kanssa tai nukkuu, joten se ei hae koko ajan meidän jatkuvaa palvontaa, onneksi! Vähän meidän iso palmupuu on saanut kärsiä kun Oskari on alimpia lehtiä maistellut, mutta yksi onnistunut komento ja niskasta puistelu on kyllä lopettanut senkin varsin tehokkaasti. Kun tätä koirakokemusta ihan vain jo labbiksien rodun sisältä on vähän enemmän niin voisin sanoa että tähän mennessä Oskari on osoittanut olevansa täydellinen ensimmäinen koira. Kuten labbiksista monesti uskotaan. Toisenkinlaisia tapauksia on, mainitsematta Kikon nimeä, jotka ovat hyvinkin haasteellisia ensimmäisiksi koiriksi. Niiden kanssa asioihin menee ainakin tuplasti se aika mikä meillä Oskarin kanssa menee jonkun asian oppimiseen, niin hyvän kuin pahankin. Tiedä sitten minkälainen hirviö tuosta toisia koiria kohtaan kasvaa kun se pistää hiukkasen hämmentynyttä Kikoa 6-0 niiden leikeissä. Se tietää olevansa henkisesti tasapainoisempi ja vahvempi ja antaa Kikolle köniin kun ei enää jaksa leikkiä sen kanssa. Muuten ne ei oikein älyä lopettaa.

Lääh puuh, mitähän mä alunperin oon ollu kirjoittamassa kun asia aina luisuu niin sivuraiteille tässä miettiessä ja samalla kirjoittaessa että asiaa tulee jos jonkinlaista.

Olohuoneen pöydälle jätetyt pitsarasiat saavat olla koiralta rauhassa. kun se tuolla yksin puuhaa niin se ei ole oppinut luutuamaan pöytiä murujen toivossa. Koskaan se ei sitä vielä ole tehnyt vahingossa eikä tahallaan, vaikka onkin jo korkeampi kuin pöytä ja näkee siihen helposti. Olen niin ylpeä vesselistä!

Se on jotenkin kaikin puolin niin ihana ja niin (ei nyt täydellinen), mutta sopeutuvainen ja tasainen että ei siitä ole mitään jännää sanottavaa :D tuolla se kuorsaa, ja se kuorsaa joskus todella äänekkäästi, mutta eipä siinä muuta. Katotaan kun ensimmäinen murkkuikä alkaa tulla lähemmäs. Luoksetuloa ja paikkaa ei olla paljon harjoiteltu, nolo myöntää. Se pysyy niin kivasti tykönä eikä lähde paljon haahuilemaan, ja se nyt vaan on jotenkin jäänyt. Ehkä sitä tänään lenkillä!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Oskari ja Kiko ne yhteen soppii...

Pieni mies lähti Ouluun taas reissaamaan Annin kanssa ja on viihtynyt hyvin, ripulista huolimatta. Leikit Kikon kanssa päättyy aika usein Pikkuherran voittoon.











Ainakin leikeistä päätelleen niillä on aina aika hauskaa.

Oskari muutti laatikkoon

Koiranpennun elämä on kiireistä ja blogin päivittäminen on jäänyt valitettavan vähälle. Toivottavasti joku jaksaa kuitenkin vielä käydä katsomassa, mitä meille kuuluu. Uuden pesukoneen mukana tuli hieno iso laatikko, josta saatiin Oskarille oma mökki.
Oskarin elo uudessa mökissä oli mukavan rauhaisaa, kunnes Anni meni väkisin kylään ja Oskari kaatoi koko mökin. Riita saatiin onneksi sovittua ja mökki takaisin pystyyn.


Välillä on mukava rentoutua televisiota katsellen. Varsinkin jos sieltä tulee koiraohjelmaa.