Nukkuma-asennoista ja nappuloista

Oskari on vasta vähän aikaa sitten hoksannu miten labbikset oikein nukkuu, nyt se sitten rötköttää selällään vähän joka käänteessä. Nyt se on keksiny ihanan nukkumapaikan.. pissapapereilla. Jes! No mutta uni maittaa niin ei kai siinä mitään. Ulos Oskari on pyytäny tänään taas, mutta se pyytää vain silloin kun on Isohätä, muuten se kyykkää ihan mielellään sisälle :D

Vessapaperirulliin on piilotettu nameja meilläkin, mutta Oskari ei vielä ymmärrä niiden ideaa. Se repii niitä niinku muitaki, ja sitte ihmettelee kun puolen tunnin päästä lattialle on ilmestynyt nami. Hauskin juttu tässä vähään aikaan oli se kun laitoin läpinäkyvän rasian alle nameja ja Oskari tietenkin kiinnostui ja halusi saada namit. Kun se ymmärsi muutaman kerran älkeen miten sai hampailla kiinni kupista, se otti aina vaan kupin mukaansa, lähti riehumaan sen kanssa ja jätti namit lattialle. Että näin meillä tällä hetkellä. Ehkä se vielä ymmärtää tämän naminpiilotuksen hienouden.

Tänään Oskari saa melkein sukulaisen käymään. Kiko tulee Oulusta koko perheen voimin juhlimaan eräitä syntymäpäiviä ja katsomaan Oskaria. Eihän ne siis varsinaisesti sukua ole mutta samassa talossa syntyneet ;) sehän on melkein sama asia. Niillä on sentään jotain yhteistä yli puolen vuoden ikäeron vastapainoksi. Aurinko melkein paistaa ja mun pitäisi tänään siivota. Oskarikin nukkuu niin ei voi sen kanssa lähteä nauttimaan ulkoilmasta juuri nyt. No, vähän ajan päästä, nyt puuhaamaan.

Anni leipoo ja Oskari lepää

Lumet on jo melkein sulaneet, mutta liukasta on vieläkin. Ihmeteltiin naapurin kanssa, kun pihan hiekottaminen kestää. Se olikin ihan peilijäässä ja meinattiin Oskarin kanssa mennä nurin molemmat.

Oskari on oppinut taluttamaan itseään. Se ottaa hihnan talutusosasta kiinni ja kulkee ylpeänä pää pystyssä. 

Yöllä oli vissiin sen verran pakkasta, että tuli oskarinkestävä hankikanto. Oskari päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja lähti hihna suussa hankea pitkin väärään suuntaan. Ei se onneksi kauas uskaltanut mennä.

Anni leipoi hienon limejuustokakun, mutta sitä ei kuulemma saa vielä maistaa. Oskari sitä ei tietysti saa ollenkaan.

Oskari sai ahkerasta pissapaperin kuluttamisesta palkinnoksi paperirullan keskipahvin. Se taitaa olla päivän rakkain lelu. Nyt se nukahti sen viereen rennosti kuin pieni koiranpentu vain voi.

Oskari on opetellut katsomaan käskystä ja ajamaan hissillä. Kumpikin alkaa jo sujua aika hyvin, eikä hissin kolahdukset pelota enää ollenkaan.

Ruokaa odottaessa Oskari osaa istua paikallaan ja odottaa lupaa. Ainakin jos jaksaa kokeilla pari kertaa. Seuraavaksi täytyy varmaan opetella joku hieno erikoistemppu, jolla voi tehdä muut koirat kateellisiksi.

Lumi taitaa sulaa pois

Eilen illalla kun odoteltiin Karria töistä, mentiin Oskarin kanssa parvekkeelle puuhaamaan. Siellä olikin lunta monta senttiä ja Oskari ajatteli että sama ku olis pihalla, ja pissasi sinne. Noh voi voi! Tehtiin yhdessä lumikoira, Oskari söi sen jalata ja hyppi sen päällä, mutta tein sen valmiiksi kun koira meni sisälle nukkumaan. Tuonne se on nyt sulanut melkein kokonaan, eli sinne meni se meidän talvi, hohhoijaa. Onneksi on sen verran lämmin kuitanksi että tarkenee mennä koiran kans ulos, joten en valita. Kiva mennä siellä kun Oskari tuhisee pää hangessa ja on joka kerta ehkä vähän reippaampi kävelemään ympäriinsä. Ei me vielä kovin kaukana käydä, mutta mennään sentäs sekin lenkki jo nopeampaa kuin aikaisemmin. Enemmän haistelua ja vähemmän itkemistä.

Menenkin laittamaan uuden ruuan likoamaan.

Lunta tupaan

Oskari on hauska veikko kun se tarpoo syvässä lumessa ja nuuskuttaa ympäriinsä. Nyt ei enää niin pelota, niin lumi jo aika hauskaa ja jännää. Vähän aikaa tarkenee mennä hangessa pää syvälle lumeen työnnettynä ja sitte taas tielle. Pari kuvaa talviselta päivältä.

Oskarin ja Tessan tapaaminen

Tässä on pari kuvaa Tessan ja OSkarin tapaamisesta. Tessa ei oikein tiennyt mitä tuommoiselle mustalle otukselle pitäisi tehdä ja se katseli omistajaltaan apuja :) Oskari pesi tosi rohkeaksi ja puraisi Tessaa kerran korvasta, jonka seurauksena Tessa ulahti ja Oskari kipitti kauemmas. Ei enää uskaltanut sen jälkeen kovin iholle mennä, mutta ei kuitenkaan säikähtänyt liikaa. Uhosi Tessalle haukkumalla ja murisemalla :D Veti ne tosiaan leluakin, ja Tessa voitti,  yllätys yllätys. Tapaamisen jälkeen Oskari olikin sitten poikki ja nukkui paljon illalla.

Kynsien leikkuuta on harrastettu muutamaan kertaan, mutta oon itekki niin täynnä reikiä sen jälkeen että paras harjoitella vielä. Koiran suun ja hampaiden pitäisi kuvassa purra pyyhettä, mutta kun ei niin ei.

Tässä on myös muutamia vanhempia kuvia ennen tuota kauheaa myräkkää ulkona. Eli ilman lunta. Tänään otetaan kuvia lumisesta maisemasta. Oskari upposi aamulla hankeen niin että vain selkä ja päälaki näkyi. Se oli aika touhuissaan ulkona kun pomppipitkin hankea. Siellä sataa vieläkin vain lisää vaikka on jo melkoisen paljon lunta. Ehkä tuleekin koko talven lumet kerralla, ja huomenna ne sulaa pois. Mitenhän niille joutsenillekin kävi kun olivat vielä viikko sitten tuolla uimassa.

Viime yönä ei yksikään pissa ollut osunut lehdelle, mutta eipäs ollut yhtään kakkaa sisällä. Reipas poika kävi vasta aamuruuan jälkeen ulkona kakalla. Pissiminen oli vähän vaikeaa kun lunta oli koko ajan vähintään vatsaan asti. Tuo sää on niin ihanan näköinen että pakkohan kohta on päästä ulos. Lunta tulee ja näyttää niin talviselta. Illallakin oli tosi valoisaa kun Karri kävi ottamassa valokuvia siitä tuiskusta. Oskari nukkui kotona lämpimässä kun me oltiin ulkona. Kaaduinkin kaksi kertaa hankeen :D (ja tein yhden lumienkelin, oli sentäs toppahousut jalassa)

Tuo pikkupentu on niin vaivaton ettei siitä ole oikein mitään kirjoitettavaa :D Ei tarvitse purkaa sydäntään kun se on niin vaikea ja puree ja on ihan hullu. Kyllähän se näykkii, ja syä listoja välillä, mutta ei se noilla hampailla saa vielä aikaan mitään. Yöllä se oli omatoimisesti ottanut sohvan kaiteelta mun toppahousut, mutta ei niistä löytynyt aamulla reikää. Niin ja yö tosiaan saadaan nukkua rauhassa. Enää ei kuulu ulinaa eikä itkua, Oskari nukahtaa meidän ovenpieleen portin taakse ja on aamulla onnellinen kun noustaan ylös. Niin se on reipas ja hieno poika!

Talvi tulee!

Jej!

Koska kello on jo paljon ja haluan nukkumaan niin kerron silleen pikaisesti miten hieno myöhäinen ilta meillä on ollu. Oskari on ollu aika pirteä, vaikka yleensä nukkuu tähän aikaan, ja me katsottiin leffaa. Sitten se yhtäkkiä rupesi puuhailemaan ja meni nenä maassa ja meni eteiseen papereille. Siellä se alkoi tuijottamaan ulko-ovea ja tajusin että sillä on hätä. Ulos mentiin vauhdilla, hyvä kun kengät sain jalkaan. Sinne tuli kakat ulos ja olen kovin ylpeä, vaikka tiedä häntä tekikö Oskari sen vahigossa :D

Niin ja tosiaan, lumimyräkkä on tulossa ja ulkona on jo noin sentti lunta, koko ajan tulee lisää, joten eiköhän ainakin vähäksi aikaa saada tännekin talvi.

Nyt nukkumaan, koira myös.

Nyt vähän lisää juttua

Nyt illalla on mukavampi kirjoittaa vähän pidemmästi Oskarin päivästä ja muuta hömppää.

Oskari on jo kovasti noussut portaita ylös itse, eikä pelkää kävellä portaiden kaiteiden vierellä, mistä näkee alas maahan. Hyvin se pomppii portaat ylös, mutta alaspäin on vähän huteraa. Oskari menee ehkä pari rappua alas, mutta vain jos ollaan jo valmiiksi portaiden alapäässä.

Ulkona ollaan kuljettu nyt remmissä, koska Oskari on jo niin kiinnostunut ohikulkijoista että juoksee heidän peräänsä, enkä joka kerta ole saanut kaapattua sitä kiinni ennen sitä. Noh, remmi on tietenkin aika inhottava Oskarin mielestä. Kun se hihna on niin lyhyt niin en pääse kovin kauas koirasta että voisin sitten huutaa sen mun luo. Pitää aina vaan odottaa että se haluaa liikkua vaikka vähän jännittää että se voi palelluttaa itsensä. Nostan välillä Oskarilta takapuolen ylös kun se istuu maahan uikuttamaan, niin se saattaa jopa lähteä siitä sitten liikkumaan. Vain tämän päivän aikana se on edistynyt siinäkin paremmin, ja välillä jopa pelkkä taluttimesta nyppäisy silleen pienesti, saa sen takasin liikkeeseen.

Wilma ja Anne kävi tänään tuomassa Oskarille Wilman vanhan lelun jolla Oskar on tainnu leikkiä täällä yksin ollessaan. Menin Wilman ja Annen kans lenkille ja Oskar oli yksin täällä noin tunnin. Kun tulin takaisin niin se tuskin jaksoi päätään sängyltä nostaa, eli oli nukkunut taas ihan sikeästi, vaikka jäi tänne ihan hereille kun lähdin.

Ihana kun se osaa olla yksin aika hyvin ja osaa pissiä paperille melkein aina, ja useimmiten kerkeän viedä sen ulos ennenkuin vahinko tapahtuu sisälle. Karrikin tuli kotiin ja vei Oskarin käymään pissalla niin että se sitten nukkuu ja pissaa vähemmän yöllä :D Nyt on kyllä ihan semmonen olo että kyllä on mukavaa kun on koiranpentu. (ja tiedän tiedän että ehkä kuukauden päästä ei tunnu siltä, mutta nytpä tuntuu ja otan siitä kaiken irti^^)

Nyt on koira taas pissannu ja tyytyväinen ^^ Nyt kun se vielä nukahtais eikä alkais riehumaan.

Väsynyt päivä

Tänään ollaan käyty ensimmäisellä reissulla tsekkaamassa lähieläinkauppa ja ollaan oltu kauheasti ulkona. Nyt koira nukkuu oikein rauhassa omalla pedillään ja kuorsaa :D Oskari sai paljon ihailijoita kun oltiin vähän kaupoilla, oli ihan jonoksi asti ja Oskaria meinas vähän jännittää. Nyt en kirjoita enempää, pitää lähteä viemään pentulaa ulos ^^

Oskarilla oli tänään jännä päivä ulkona. Se näki ensimmäisen lentokoneensa ja vaikutti kovin kiinnostuneelta. Muuten meinaa vielä vähän itkettää, kun ulkona on kylmää ja märkää ja koko ajan kannetaan nurmikolle palelemaan.

Portaissa Oskari kävelee hienosti ainakin ylöspäin ja hissiinkin uskaltaa jo melkein kyytiin. Ainakin toistaiseksi pissatkin on tulleet enimmäkseen ulos tai paperille. 

Eilen oli hurjaa, kun Vilma tuli kylään. Oskari-raukalla ei meinannut tassut pysyä alla leikkiessä. Vilma osaa onneksi leikkiä nätisti, vaikka Oskari yritti välillä imeä maitoa vanhasta tottumuksesta.

Ensi yönä toivottavasti nukuttaa vähän paremmin, eikä ainakaan itketä kauheasti. Päivällä harjoiteltiin yksinoloa tunnin ajan ja ainakin takaisin tullessa koira nukkui sikeästi kyljellään, eikä tainnut edes huomata, että joku tuli kotiin.

Pieni ystävämme nukkuu paljon

Olisin erittäin iloinen jos voisitte käydä laittamassa kommentin kun olette lukeneet tai katselleet siva niin tiedän että täällä käy joku:) (muukin kuin äiti & iskä) Ja saa laittaa tietty kommenttia jos haluaa kuulla jostain tietystä jutusta, niinku esim. miten sisäsiisteys sujuu, tai että onko se jo hajottanut jotain. Kaikkea mä en yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa, on tuo sen verran valloittava ja vilkas tapaus, enkä tietenkään muistakaan, vaikka olin aikonut kirjoittaa.

Huomenta vaan kaikille!

Tänään on herätty pari minuuttia yli kuuden, siis minä ja koira. Karri saa nukkua pitkään kun sillä on tentti tänään. Yöllä oli vähän vaikeaa. Nukuttiin siis sohvalla tämä yö. Pentu vinkui aina vähän aikaa mutta meni sitten kyllästyneenä takaisin nukkumaan. Kuten Opaskoirakoululta kerrottiin niin se todellakin vinkui siinä 2-3 aikaan yöllä ja pelleili yksinään, mutta nukahti sitten taas. Ulkona myrskysi alkuillasta sitten meilläkin ihan kunnolla ja tuuli vinkui nurkissa. Hyi hyi. Jotenkin oli niin levotonta ja kauhea meteli etten oikein nukkunut.
Noh, aamulla kun noustiin niin siivosin ensin yöllä tulleet vahingot pois, ihan aamulla ne oli siihen vasta ilmestyneet, kun vähän väliä katselin että onko sinne tullut jotain. Että ei ainakaan pissi kävellessään niinku Kiko teki :D Nuuskii asiaankuuluvasti ensin paljon ympäriinsä ja sitte kyykkää. Vähän enemmän aikaa huomata että sillä on hätä ku Kikolla.. se kun vaan kesken käveleskelyn vähän kyykötti ja siinä oli taas uusi pissa.

No siis, sitten mentiin ulos ja toimitettiin roskapussi kakkoineen tuonne ulkoroskikseen. Oskari oli vähän hämillään kun mentiin eri paikkaan kun illalla, ja tavattiin siinä samassa valkoinenpaimekoirapentu 12vkoa. Ne sai nuuskuttaa nokikkain eikä Oskari pelännyt yhtään vaikka toinen oli paljon isompi. :) Ulkoilun aikana tuli toinenkin koira vastaan joka vähän haukkui mutta eipä se paljoa poika siihen reagoinut. Pikkuisen meni karkuun mutta meni uteliaasti lähemmäs kun olivat menossa poispäin. En siis antanut nuuskia toisiaan, katseltiin vain. Takaisin sisälle ja oli minun aika syödä aamupalaa. Pianpian, ja koiran vuoro. Matolääke oli valmiina koululta annetussa ruuassa ja Oskar söi sen aika vauhdilla. Oli vain niin nälkäinen ja innoissaan että oli vaikea antaa sille ruoka ilman että se olisi kiivennyt mun syliin hakemaan sitä kuppia.
Ja taas ulos: Nyt mentiin samaan paikkaan mihin eilenkin ja hyvin Oskari uskalsi vaikka oli pimeänhämärää. Käveltiin ympäriinsä ja Oskar käveli hienosti mukana, mutta piipitti ihan jatkuvasti :D Panta tietenki kutittaa ja sen takia istuttiin monet kerrat rapsuttelemaan.
Tosiaan nyt pannan nimilaatassa onkin väärä nimi kun Oskar onkin Oskari. Mutta eipä tuo ole niin kamalaa.
Kun tultiin sisälle niin pyyhittiin tassut ja häntä sekä massu kuivaksi ja Oskar etti vähän aikaa paikkaa itelleen. Tuli koko ajan mun jalkoihin joten kannoin sen sen omalle petille ja siinä se nyt nukkuu oikein hyvin. Kyljellään röhnöttää. Mä oon kyllä niin väsynyt ku nukuin huonosti yön! Ens yönä nukun jo omassa sängyssä. Kyllä tuo tuonne aina rauhoittuu, ja meidän pitää ehkä vielä vähän katsella näitä nukkumajärjestelyitä (koiran osalta siis). Sitten kun ulkona on vähän valoisampaa niin menen Oskarin kanssa ulos ja otan siitä siellä sitten kuvia enemmänkin. Nyt pitää vähän vaikka tiskata tai jotain ennenku tuo riiviö herää :D (sillä on aika terävät ja tarttuvaiset hampaat)

Mutta ainiin, opetin jo Oskarille ettei meidän makuuhuoneeseen saa mennä. Se nätisti jäi makaamaan siihen huoneen ovelle ihan hetkeksi ku en vaan antanu sen tulla siitä raollaan olevasta ovesta. Ihan hyvä järjestely niin se oppii sen äkkiä eikä vie kuraa aina meidän huoneeseen (tai sänkyyn) kun tulee ulkoa :)

Erittäin pennuntuoksuisena aamuna kirjoitteli Anni

Tässäpä tämä meijän läskipallo sitte on :p enempää kuvia ei nyt ole laittaa ku tuo vaan nukkuu eikä mustasta koirasta kovin kummoista kuvaa saa täällä hämärässä. Se vinkui autossa, mutta nukahti lopulta mun syliin loppumatkaksi. Kotiin tullessa se nukahti pian eikä meinannut herätä enää syömään. Nyt se taas heräsi tutkimaan paikkoja. Tosi reipas ja rohkea pentu. Ei hätkähtänyt paljoakaan vaikka Karri kaato sen ison säkin nappuloita tuommoiseen isoon astiaan. Huomenna kerron lisää itten kuulumisia. Oon itekki ihan poikki ku oon jännittäny koko päivän. ^,^

Nytton paha paikka

Enää alle vuorokausi jäljellä ja alkaa vähän jänskättää paljon. Mitenköhän sitä huomenna malttaa odotella koko päivän. Pitää käydä ulkona niinku tänäänki, eikä saa ajatella koko asiaa ku vasta kolmen jälkeen.
Tänään kävin vähän kävelemässä aamusella ja törmäsin vielä talvijoutseniin. Eikös niiden olis jo fiksuinta lentää vähän vielä etelämmäksi etteivä raukat palellu. Näin pari poikasta ja pari aikuista, mitenköhän nuo poikaset, kai ne jo lentää osaa. Aamulla yhdeksän jälkeen oli kyllä kylmä tuuli ja liekö vähän pakkastakin. Itellä oli jalat jäässä ku yritin olla ilman pitkiksiä. PItää ne semmosetki hankkia, ei talvella pelkät tuulihousut riitä. Varsinki ku lähtee sit kevättalvella koissun kans mettään rämpimään tuonne pohjoseen. Jos vaan pääsee sinne asti.

Joutsenkuviin ja tunnelmiin, kirjoittelee koiranodottaja joka on jo ihan pöhkö täällä.

Nelijä päivää

Kun tätä nähtävästi joku lukee niin kaippa tänne on hyvä taas vähän kirjoittaa että mitä hullua sitä tulee tehtyä odotellessa. Eli ei mitään hullua oikeastaan. Aika jännä kun itse jo tietää aikalailla kaiken siitä mitä odottaa ja mitä sen pennun kanssa saa tehdä ja ei saa tehdä, sekä on kaikki tavarat ja kupit paikoillaan, niin mitäs tänne pitäis kirjottaa. Tietenkin vois olla ihan fiksua vähän selostaa vaikka Opaskoirakoulun toiminnasta tai siitä miksi sitä hullu ihminen ylipäätään lähtee ottamaan koiran vain puoleksitoista vuodeksi kun se sitten lähtee ehkä lopullisesti.

Ehkäpä syy on siinä että minä olen halunnut koiraa hvyin pitkään, heti sen jälkeen kun en enää halunnut ponia, olinkohan 3-vuotias? Kuka muistaa? Nyt kun asustelee täällä Helsingissä monien Ouluvuosien jälkeen ja elelee suht omillaan niin ei tietenkään ole rahaa millä maksaa kerralla pennusta sitä tuhatta euroa. Siinä yksi syy miksi ihmisen joka ei millään haluaisi elää koirattomana, kannattaa vakavasti harkita ottavansa opaspentu hoitoon. Samalla on apuna tulevien opaskoirien koulutuksessa, tavallaan. Jos pennuille ei olisi hoitoperheitä joissa ne voisivat asua siihen asti että koulutus alkaa, niin eipäs olisi mahdollista kouluttaa niin monta opaskoiraa, eikä Opaskoirakoululla olisi mahdollisuuksia niin moniin omiin pentueisiin. 

Tuleehan se olemaan kamalaa kun "oma pentu" lähtee sitte testeihin ja jatkaa ehkä siitä eteenpäin tulevaa uraansa kohti, mutta miten hienoa se onkaan kun pentu onkin juuri oivallinen vaihtoehto ja kaikin puolin sopiva oppaaksi. Hiukkasen siinä on pakko ylpistyä vaikka eipä se niin paljon sen hoitoperheen ansiota ole. Koira on mikä on, hoitoperhe voi tehdä koulutuksen aloittamisesta helpompaa opettamalla pennun yhteiskuntakelpoiseksi.

Tässä samalla tulee testattua sekin että kuinka se aika riittää koiralle, töille ja ehkä joskus koulullekin, kunhan sinne ensin pääsee sisään. :) Kaikkia sopivasti niin ettei mikään kärsi ;) ei koira ainakaan.

Nyt onkin sopiva hetki lähteä käyttämään yhtä jos toistakin koiraa lenkillä. Eli siis Wilmaa, toista hoitokoiraani. Ulkona ei sadakkaan niin jospa pääsisi pariksi tunniksi jopa tuonne raittiiseen meri-ilmaan (jäätymään).

Ennää viis päivää!

Jänskättää, jänskättää.

Niin vähän enää aikaa ja kohta se palleroinen täällä sitten jo pyörii. Vähän välillä mietin tässä että pitäisikö tuo meidän jättisuuri palmupuu, tai lähinnä sen ruukku, suojata jotenkin pikkukuonolta ja tassuilta ettei käy hassusti ja kukkaruukku ammota tyhjyyttään joku päivä kun pentu kaivaa mullat pihalle.

Pitäis keksiä paljon enemmän fiksua tekemistä ennen pennun tuloa etten ravais koko ajan erilaisissa lemmikkikaupoissa ihastelemassa jotain pantoja ja muuta sälää. Eihän tätä jaksa kukaan :D Postissa tuli jo vähän aikaa sitten tuo tuttu Opaskoirakoulun kirjanen jossa kerrotaan kaikki tarpeellinen ruokinnasta ja siitä kuinka leikitään ja mitä olisi suotavaa opettaa pennulle että kouluttajien on sitten helpompi jatkaa sen kanssa myöhemmin. Hyvin on kirja luettu ja muistin suurimman osan jo ensimmäiseltä kerralta kun Kikoa varten sitä plärättiin.

Huomenna käyn työhöntulotarkastuksessa että oonhan terve työntekijä, tietenki olen, ja sitten muuta virallista ohjelmaa ei paljon taida ollakaan. Siivoamista ja muuta kotipuuhaa täytynee harrastaa että pysyy mieli virkeänä enkä ajattele ihan koko ajan pentuja.

Meillä on vielä vähän mietintämyssyssä tämä että miten järjestellään tämä yksinoloasia, mutta hyvältä näyttää tällä hetkellä. Pitää muistaa vain heti alussa alkaa opettamaan minuutti kerrallaan ettei ongelmia tule sitten kun pentu joutuu olemaan enemmän yksin. Ainakin on järjestetty turvallinen paikka pennulle ettei sen tarvi olla valvomatta koko asunnossa yksin.

Kiko oli mukavan pureskelematon koko pikkupentuajan. Tai siis se ei ollut sellainen että "vaani" ihmisten jalkoja ja sitten kävi näykkimään kun käveli ohi tai muuta tällaista. Hieman isompana se on alkanut, ja lopettanutkin sen jo, että käy ihan päälle ja saa aikaan välillä kunnon mustelmiakin. Meidän pentu ei sitten pure eikä näyki vaan on ihan enkeli joka käyttäytyy paremmin kuin yksikään pentu iikinä ;) Saas nährä.

Huomenna on taas yksi päivä vähemmän, katsotaan minkälainen on olo kun on enää pari tuntia :)