Unohdus sattui -> Kikon kertomus

Noh, kun kerran unohdin niin nyt muistan.

Kiko kun on tällainen eläinlääkärissä ramppaaja niin sen kerran kun eläinlääkäri oli poistanut kepin sen kurkusta niin taas he tapasivat; Tällä kertaa Kikon ruokahaluttomuuden takia. Äippä epäili että luunpala on jäänyt kurkkuun eikä koiraparka voinut syödä tai juoda kunnolla, mutta eläinlääkäri löysi jotain ihan muuta kun Kiko oli rauhoitettu.

Lääkäriä kuulemma ihan yökkäytti, sellainen haju oli koiran suusta tullu kun se oli vetänyt ompelulankaa kielen molemmin puolin ulos ja päässä oli ollut joku möykky. Lääkäri oli kysynyt iskältä, haluaako se oikeasti saada tietää mikä se on ollut, koska sillä teki tiukkaa katsoa sitä lähempää. NOh, emme koskaan saaneet selville mikä se oli, mutta siis koiran kielen alta molemmin puolin meni vatsaa kohti punaista ompelulankaa. Joka kerta kun koira yritti syödä tai juoda niin lanka yritti mennä mukana ja nirhasi kielenkantaan haavaa. Langan päähän oli jäänyt jotain sitten kiinni ja varmaan vähän mädäntynyt ajan kuluessa. Ällöä, mutta koira on edelleen hengissä, eikä onneksi ole syönyt mitään kummallista vähään aikaan :) 

(kertokaa te paremmin tietävät jos niin on päässyt käymään!)

Ankkoja ja uimarimummo

Kevään ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi suunnattiin Oskarin kanssa rannalle. Meri kimmelsi kauniin sinisenä ja vaikka aurinko ei vielä kovin lämpimästi paistanutkaan, oli joku hätähousu jo ehtinyt uimaan. Oskari yritti kovasti mennä mukaan, mutta en uskaltanut päästää.

Uimarimummoakin mielenkiintoisempia olivat kuitenkin joutsenet. Oskari yritti alkuhämmennyksen jälkeen tehdä läheisempääkin tuttavuutta niiden kanssa. Lintu sähisi sen verran uhkaavasti, että päätin Oskarin harmiksi tyytyä ihailemaan niitä kauempaa.

Eilen käytiin ihailemassa sataman valoja Uutelassa. Alunperin oli tarkoitus päästää Oskari juoksemaan vapaana, mutta pimeä metsä oli niin pelottava, että päätimme jäädä rantapolulle.

Illalla lähdimme yhdessä hakemaan Annia töistä. Oskari katsoi vähän ihmeissään, kun pistin sen istumaan kaupan parkkihallin betonilattialle. Ihmetys vaihtui kuitenkin suunnattomaan iloon, kun henkilökunnan ovi aukesi ja esiin astui tuttu hahmo. Ympyrää hyppivän koiranpennun ilo ja onni on tarttuvaa.

Kun Oskarilla ei tonttulakki pysynyt päässä niin Kiko toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja koiramaista joulua!

Ulkoilupäivä Kikon kanssa

Tänään oli ulkoilupäivä näin joulupäivän kunniaksi ja minä Elvi ja iskä lähdettiin mäkeä laskemaan. Kiko otettiin mukaan ja Oskari olematon jäi kotiin nukkumaan ja syömään. Mentiin golfkentälle laskemaan ja Kiko sai olla irti siellä ja juosta ympäriinsä.
Ihmetystä herättävää laskemista harrastivat kaikki, iskä myös yhden kerran vaikka koira sinnikkäästi kävi aina kimppuun mäen juurella. Elvi oikein odotti innolla että tuleeko Kiko mukaan, Elviähän Kiko ei syönyt matkalla, mitä nyt vähän pomppi ympäriinsä ja yritti viedä Elviltä tonttulakin.

Pitihän se Kikonkin saada laskea yksi mäki, tosin kovin innostuneena se ei matkaan lähtenyt. Piti pitää lujaa kiinni että päästiin edes vähän matkaa alaspäin. Sinnehän se koira loikki mun sylistä hankeen heti kun sai pyristeltyä irti, mutta hyvä yritys sentään. Monta kertaa laskettiin ilman koiraa ja Elvi tykkäsi kyllä erityisesti kun sai laskea melkein kunnon mäkeä. Vähän oli tynkä mäki mutta olihan se jännää kun koira tuli aina mukana mäkeen.

Sitten Kiko näytti ihan ketulta kun se hiippaili hangessa ja seuraili meidän tekemisiämme. Oli kivaa olla sen kanssa vaihteeksi ulkona kun se jaksoi enemmän kuin Oskari. Varastihan se mun ihanan nahkakintaan.. vähän natusteli ja söi, mutta iskä sai sen siltä takas vähän ajan päästä. Hyvin se pysyi meidän lähellä, luulin ettei se mitään kuuntele kun pääsee irti ja on kivaa, mutta siinä se pörräsi meidän kanssa. Taisi väsähtääkin aika hyvin kun on nyt ihan poikki eikä jaksa edes Oskaria hätyyttää. Kummatkin nukkuu lattialla, eivät vielä vierekkäin, mutta rauhassa kuitenkin.

Tässä ryhmäkuvassa on hyvää tunnelmaa, tai jotain. Kiko katsoi hienosti kameraan, ja minäki vissiin sinnepäin, mutta Elvi ei katsonut sitten niin hanakasti kameraan just tässä.

Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähimpänä Kiko sai leikkiä pulkan kanssa. Se veti sitä perässään ja sai siitä koivilleen kovassa vauhdissa. Hirveä vauhti sillä oli päällä ja pulkkaa oli hauska vetää, oli se sitten luvan kanssa tai ilman. Yritettiin me niinkin että olin kyydissä, ja Kiko veti mua alamäkeen :D Heh, meinasin mennä pulkan kanssa sen päälle mutta se just ja just väisti ja mua taas nauratti. Sitä oli hauska seurata kun se niin näyttää idiootilta vähän väliä ja tekee pöhköjä liikkeitä tai päähänpistoja. Oskarin kanssa se osaakin jo leikkiä paremmin ja Oskari kuulostaa välillä ihan ampiaiselta kun se suuttuu kunnolla Kikolle ja hyökkää päälle. Kerron vähän ajan päästä niiden leikeistä lisää kun siitäkin on hauskoja kuvia lisää. Yhteen tekstiin on vain vaikea laittaa kaikkea kerralla. Hyvää ja rauhallista joulupäivän jatkoa kaikille lukijoille ;)

Kiko ja Oskari tapaa

Junamatka Ouluun ja joulu Oulussa kahden rasavillin koiranuorukaisen kanssa.

Noh, nyt on jouluaatto ja Oskari ja Anni seikkailee Oulussa viettämässä joulua. Kikon ja Oskarin ensitapaaminen ei mennyt kovin sujuvasti eilen illalla, kun Kiko oli vielä vähän tokkurassa eläinlääkärin rauhoittavista. (Kerron sen tarinan vaikka lopuksi.) Olin siis Oulussa illalla yhdentoista jälkeen ja kun tultiin perille niin Kiko ja Oskari ei saanu kovin kauaa treffailla kun Kiko oli ihan liian raisu ja meitä vähän huolestutti miten Oskarille kävisi.
Noh, yö meni sitten vähän niin ja näin kun Kiko uikutti yhden aikaan eikä suostunut nukahtamaan. Minä kyllä nukahdin aiemmin ja heräsin sitten kun kello soi puoli seitsämältä Oskarin ruoka-aikaan. Kiko oli äiskän ja iskän huoneessa oven takana ja Oskari nukkui mun ja Elvin kanssa meidän huoneessa oven takana.




Noh, tänään sitten annettiin päivällä Oskarin ja Kikon tavata kunnolla, ne paini tosi nätisti olohuoneen lattialla. Oskari ei antanut tuumaakaan periksi kun Kiko isona poikana kävi sen päälle. Hampaat irvessä ne siellä paini vaikka kuinka pitkään. Välillä erotettiin ja sitten taas saivat painia lisää. Loppuillasta saivat painia uudestaan ja olivat ihan uupelossa. Kello on jo sen verran paljon (nojoo, puoli kymmenen) että pakko mennä nukkumaan kun tuo eilinen yö meni vähän niin ja näin. Huomenna pitää taas herätä puoli seitsämän :) Noh, hyvää yötä ja rauhallista joulua, kerron taas pian lisää miten meillä täällä sujuu :)

Aikaa vierähtää

Noh, taas tässä on aikaa vierähtäny ja Anninen on ollu paljon töissä eikä oo kerenny kirjottamaan tänne ennen ku nyt. Karrin vanhempien Onni, kääpiöpinseri, kävi meidän Oskaria moikkaamassa ja tapaaminen meni ainakin mun mielestä paljon odotettua paremmin. Onnihan siis pelkää kaikkia koiria ja on puraissut paria kun on tullut yllättäviä tilanteita. Mentiin Uutelan koirapuistoon ja siellä oli myös kaksi isoa kultsiurosta. Oskari pääsi niiden kanssa puistoon leikkimään ja kellisti toisen selälleen ja sai vähän painia. Sitten kultsit lähti ja Oskari ja Onni meni puistoilemaan.

Onni pääsi irti ja päästin Oskarin myös. Se meni tietenkin ensimmäisenä Onnia kohti mutta Onni juoksi karkuun ja yritti vähän näykkiä. Oskari osasi hyvin lukea Onnia ja otti etäisyyttä un Onni tahtoi ja seurasi vähän kauempaa. Sitten Onni vähän rohkaistui ja rupesi puolustamaan toisten jaloista meitä ihmisiä. Se hyökkäili jaloista Oskaria kohti ja ajoi sitä kauemmas. Oskari ei saanut mitän traumoja asiasta, seurasi sitten vain taas kauempaa ja kävi välillä lähempänä Onnia.
Oltiin puistossa hetki ja lähdettiin kotiin. Oltiin Oskarin kanssa ensin kotona ja sitten tulivat Onni ja Karrin vanhemmat. Pidin Oskarin mun vieressä istumassa että Onni sai vähän tutustua talon uudestaan ja sitten se alkoikin uudestaan puolustamaan vähän kaikkia, kun se sai olla meidän jaloissa ja Oskari oli aidan toisella puolella. Sitten Terhi otti Oskarin syliin ja minä pitelin Onnia välillä lähempänä ja välillä kauempana Oskarista. Se uskalsi lopulta jopa mennä Oskarin viereen ja vähän haistella parinkymmenen senin päästä ja Oskari vaan makasi selällään koko ajan Terhin sylissä, eikä välittänyt Onnista paljoakaan. Aika monta kertaa Onni tuli häntä alhaalla siihen Oskarin viereen ja paljasti hampaat ihan kunnolla, muristen tai ilman. Me komennettiin sitä ja Onni aina sitten näytti pyytelevän anteeksi ja näytti kovin hämmentyneeltä kun ei osannut oikein tehdä muuta sille mustalle pallolle joka söi Terhin käsiä.
Noh, tästä jatketaan, nyt ei oikein kirjoittaminen luista, mutta lisätään tänne pari kuvaa Oskarista ja Onnista ehkä parin hetken kuluttua :)
Jatkellaan taas näistä tunnelmista, Oskari on pärjännyt täällä tosi hienosti ja pärjää varmasti tulevaisuudessakin. Se ei paljon turhia pelkää.

Kuulumisia

Oskari kävi Itäkeskuksessa vierailulla ja sai paljon uusia ystäviä. Yhden ja kaksikin dogo argentinoa ja muutama (sata) ihmistä kävi Oskarin moikkaamassa. Oli hauska kulkea pitkin Itäkeskuksen käytäviä kun joka puolelta kuului, ooh, iik, onpas se ihana ja muita kommentteja. Oskaria ei paljon pelottanut, se oli pettynyt ainoastaan silloin kun jouduttiin menemään ulos pissalle. Se olisi mielellään mennyt takaisin sisälle.

Yksi pulu saatiin säikytettyä monesti kun Oskari huomasi kuinka jänniä ne on. Se on kova poika jahtaamaan, pitää kiinnittää siihen huomiota ettei se isompana sitten työssään ala jahdata puluja kaupungissa. Kyllä se onneksi malttoi istua paikallaan ja vain seurata tuota lintua, mutta heti kun mun silmä vältti niin sinne se taas olisi viipottanut.

Rapsuttelijoita riitti eikä Oskari pysynyt millään paikallaan että olisi tullut hyviä rapsuttelukuvia. Kaikki tykkäsivät Oskarista hyvin hyvin paljon kuten voi arvata ja Oskari sai paljon uusia ihmiskontakteja. On se kiva kun edes yhteen kauppakeksukseen saa vielä viedä koiria. Otan Oskarin sitten mukaan kun lähden ostelemaan vaatteita ja se saa opetella kärsivällistä odottelua. ;)

Aikuinen dogo argentino uros kävi moikkaamassa Oskaria ja siitä syntyi ihan kunnon leikki. Oli hauskaa ja vähän jännää seurata kun sellainen iso arvokkaan näköinen koira kävi pylly pystyssä haastamaan meidän vauvelia leikkiin kun Oskari nyppi sitä korvista. Nähtiin myös suunnilleen Oskarin ikäinen tyttöpentu dogo argentino sekin ja Oskari leikki sen kanssa hetken. Ne paini kovasti ja leikkivät selvästi samalla tyylillä.

Oskari sai myös 4Petsistä pienen damin jonka se saa joululahjaksi. Se sai kyllä kantaa sitä Itiksessä hetkisen, mutta silti se menee vielä pakettiin. Sen kanssa voi sitten metsässä harjoitella etsimistä ja se on sellainen lelu jota ei pureskella, kannetaan vain.

Meidän temppukoira osaa taas lisää juttuja, tai no, yhden jutun, eikä sitäkään kovin hyvin, mutta harjoittelemma ahkerasti. Eli siis kun Oskarilta kysyy että: Onko Oskari paikalla, niin se nostaa tassun/tassut ilmaan ja viittaa. Maahanmeno sujui tänään aika hyvin, ja istumaan se osaa nousta myös makuulta käskyn ja käsimerkin avulla.

Pureminen jatkuu normaalisti. Tänään pitäis muistaa ostaa etikkaa, valella sillä sohva ja listat, sekä pahimmassa tapauksessa taidan joutua itse vaatteineni ottamaan kylvyn, pureehan se meitäkin. Mun villaiset polvisukat on aivan vastustamattomat, niihin se iskee pohkeen kohdalle hampaansa aina aamuisin.

Vitsi ku oon vaan niin iloinen että meillä on nyt tuo pallero! Se ei oo vielä tuhonnut mitään niin pahasti että en jaksais sitä. Ja sisälle pissiminen pysyy kohtuuden rajoissa, ei pissi niinkuin Kiko, ei. (Eli ei pissi samalla alleen kun juo, eikä pedilleen. Eikä ylipäätään pissaa niin paljon eikä juo niin paljon :D) Ah, kun elämä on ihanaa. Nyt siivoamaan tätä huushollia.

Niin ja pakko vielä tähän laittaa että mielellään tullaan sitte Oskari tutustuttamaan Anssiin, ja Obelle ja loppupoppoolle tiedoksi että Oskari vois tavata Oben vaikka onki näin pieni, kun se pisti hyvin hanttiin meidän Kikollekin, joka siis luuli Oskaria kai tytöksi, tai saaliiksi ja yritti joko purra liikaa tai astua. Se pärjää kyllä isompiensa kanssa kunhan vähän vahtii tekemisiä. :)

Oskari on jo siis tutustunut Tessaan, viisivuotiaaseen? labbisneitiin, Kikoon, hulluun n.9kk labbisuros, Wilmaan, kolme wee sekarotuinen ja tähän nimettömään dogourokseen. Tähän lisäksi myös muut kadulla vastaan tulleet koirat, joiden kanssa on saanut vähän haistella.

Happohyökkäyksestä ja keittiön kaapista

Oskari on keksinyt purukumin ilot. Tultiin tänään ulkoa ja ihmettelin, että mitä se mussuttaa, kun leuat käy. Avasin sen suun ja löysin ison purkan. Oskarin happohyökkäyksentorjunta loppui siihen ja purkka lensi roskiin.

Anni meni tänään taas töihin ja me jäätiin Oskarin kanssa syömään Hesaria ja tekemään koulutehtäviä. Hassua miten sitä voi tehdä kolmen viikon tehtävät parissa tunnissa, kun vaan jaksaa aloittaa. 

Varasin Oskarilla kuljetuskopin jouluksi, mutta rokotusaikaa ei tunnu saavan millään. Lääkärille saa soittaa ainoastaan yhdeksän ja yhden välillä ja sillon se ei vastaa. Toivottavasti Oskari saa piikkinsä niin pysyy loiset ja taudit loitolla.

Kirjahylly alkaa käydä tuolle rötväkkeelle pieneksi, niin se on muuttamassa keittiön kaappiin. Siellä on mukava asustella palautuspullojen ja tiskirättien kanssa.

Nukkuma-asennoista ja nappuloista

Oskari on vasta vähän aikaa sitten hoksannu miten labbikset oikein nukkuu, nyt se sitten rötköttää selällään vähän joka käänteessä. Nyt se on keksiny ihanan nukkumapaikan.. pissapapereilla. Jes! No mutta uni maittaa niin ei kai siinä mitään. Ulos Oskari on pyytäny tänään taas, mutta se pyytää vain silloin kun on Isohätä, muuten se kyykkää ihan mielellään sisälle :D

Vessapaperirulliin on piilotettu nameja meilläkin, mutta Oskari ei vielä ymmärrä niiden ideaa. Se repii niitä niinku muitaki, ja sitte ihmettelee kun puolen tunnin päästä lattialle on ilmestynyt nami. Hauskin juttu tässä vähään aikaan oli se kun laitoin läpinäkyvän rasian alle nameja ja Oskari tietenkin kiinnostui ja halusi saada namit. Kun se ymmärsi muutaman kerran älkeen miten sai hampailla kiinni kupista, se otti aina vaan kupin mukaansa, lähti riehumaan sen kanssa ja jätti namit lattialle. Että näin meillä tällä hetkellä. Ehkä se vielä ymmärtää tämän naminpiilotuksen hienouden.

Tänään Oskari saa melkein sukulaisen käymään. Kiko tulee Oulusta koko perheen voimin juhlimaan eräitä syntymäpäiviä ja katsomaan Oskaria. Eihän ne siis varsinaisesti sukua ole mutta samassa talossa syntyneet ;) sehän on melkein sama asia. Niillä on sentään jotain yhteistä yli puolen vuoden ikäeron vastapainoksi. Aurinko melkein paistaa ja mun pitäisi tänään siivota. Oskarikin nukkuu niin ei voi sen kanssa lähteä nauttimaan ulkoilmasta juuri nyt. No, vähän ajan päästä, nyt puuhaamaan.

Anni leipoo ja Oskari lepää

Lumet on jo melkein sulaneet, mutta liukasta on vieläkin. Ihmeteltiin naapurin kanssa, kun pihan hiekottaminen kestää. Se olikin ihan peilijäässä ja meinattiin Oskarin kanssa mennä nurin molemmat.

Oskari on oppinut taluttamaan itseään. Se ottaa hihnan talutusosasta kiinni ja kulkee ylpeänä pää pystyssä. 

Yöllä oli vissiin sen verran pakkasta, että tuli oskarinkestävä hankikanto. Oskari päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja lähti hihna suussa hankea pitkin väärään suuntaan. Ei se onneksi kauas uskaltanut mennä.

Anni leipoi hienon limejuustokakun, mutta sitä ei kuulemma saa vielä maistaa. Oskari sitä ei tietysti saa ollenkaan.

Oskari sai ahkerasta pissapaperin kuluttamisesta palkinnoksi paperirullan keskipahvin. Se taitaa olla päivän rakkain lelu. Nyt se nukahti sen viereen rennosti kuin pieni koiranpentu vain voi.

Oskari on opetellut katsomaan käskystä ja ajamaan hissillä. Kumpikin alkaa jo sujua aika hyvin, eikä hissin kolahdukset pelota enää ollenkaan.

Ruokaa odottaessa Oskari osaa istua paikallaan ja odottaa lupaa. Ainakin jos jaksaa kokeilla pari kertaa. Seuraavaksi täytyy varmaan opetella joku hieno erikoistemppu, jolla voi tehdä muut koirat kateellisiksi.

Lumi taitaa sulaa pois

Eilen illalla kun odoteltiin Karria töistä, mentiin Oskarin kanssa parvekkeelle puuhaamaan. Siellä olikin lunta monta senttiä ja Oskari ajatteli että sama ku olis pihalla, ja pissasi sinne. Noh voi voi! Tehtiin yhdessä lumikoira, Oskari söi sen jalata ja hyppi sen päällä, mutta tein sen valmiiksi kun koira meni sisälle nukkumaan. Tuonne se on nyt sulanut melkein kokonaan, eli sinne meni se meidän talvi, hohhoijaa. Onneksi on sen verran lämmin kuitanksi että tarkenee mennä koiran kans ulos, joten en valita. Kiva mennä siellä kun Oskari tuhisee pää hangessa ja on joka kerta ehkä vähän reippaampi kävelemään ympäriinsä. Ei me vielä kovin kaukana käydä, mutta mennään sentäs sekin lenkki jo nopeampaa kuin aikaisemmin. Enemmän haistelua ja vähemmän itkemistä.

Menenkin laittamaan uuden ruuan likoamaan.

Lunta tupaan

Oskari on hauska veikko kun se tarpoo syvässä lumessa ja nuuskuttaa ympäriinsä. Nyt ei enää niin pelota, niin lumi jo aika hauskaa ja jännää. Vähän aikaa tarkenee mennä hangessa pää syvälle lumeen työnnettynä ja sitte taas tielle. Pari kuvaa talviselta päivältä.

Oskarin ja Tessan tapaaminen

Tässä on pari kuvaa Tessan ja OSkarin tapaamisesta. Tessa ei oikein tiennyt mitä tuommoiselle mustalle otukselle pitäisi tehdä ja se katseli omistajaltaan apuja :) Oskari pesi tosi rohkeaksi ja puraisi Tessaa kerran korvasta, jonka seurauksena Tessa ulahti ja Oskari kipitti kauemmas. Ei enää uskaltanut sen jälkeen kovin iholle mennä, mutta ei kuitenkaan säikähtänyt liikaa. Uhosi Tessalle haukkumalla ja murisemalla :D Veti ne tosiaan leluakin, ja Tessa voitti,  yllätys yllätys. Tapaamisen jälkeen Oskari olikin sitten poikki ja nukkui paljon illalla.

Kynsien leikkuuta on harrastettu muutamaan kertaan, mutta oon itekki niin täynnä reikiä sen jälkeen että paras harjoitella vielä. Koiran suun ja hampaiden pitäisi kuvassa purra pyyhettä, mutta kun ei niin ei.

Tässä on myös muutamia vanhempia kuvia ennen tuota kauheaa myräkkää ulkona. Eli ilman lunta. Tänään otetaan kuvia lumisesta maisemasta. Oskari upposi aamulla hankeen niin että vain selkä ja päälaki näkyi. Se oli aika touhuissaan ulkona kun pomppipitkin hankea. Siellä sataa vieläkin vain lisää vaikka on jo melkoisen paljon lunta. Ehkä tuleekin koko talven lumet kerralla, ja huomenna ne sulaa pois. Mitenhän niille joutsenillekin kävi kun olivat vielä viikko sitten tuolla uimassa.

Viime yönä ei yksikään pissa ollut osunut lehdelle, mutta eipäs ollut yhtään kakkaa sisällä. Reipas poika kävi vasta aamuruuan jälkeen ulkona kakalla. Pissiminen oli vähän vaikeaa kun lunta oli koko ajan vähintään vatsaan asti. Tuo sää on niin ihanan näköinen että pakkohan kohta on päästä ulos. Lunta tulee ja näyttää niin talviselta. Illallakin oli tosi valoisaa kun Karri kävi ottamassa valokuvia siitä tuiskusta. Oskari nukkui kotona lämpimässä kun me oltiin ulkona. Kaaduinkin kaksi kertaa hankeen :D (ja tein yhden lumienkelin, oli sentäs toppahousut jalassa)

Tuo pikkupentu on niin vaivaton ettei siitä ole oikein mitään kirjoitettavaa :D Ei tarvitse purkaa sydäntään kun se on niin vaikea ja puree ja on ihan hullu. Kyllähän se näykkii, ja syä listoja välillä, mutta ei se noilla hampailla saa vielä aikaan mitään. Yöllä se oli omatoimisesti ottanut sohvan kaiteelta mun toppahousut, mutta ei niistä löytynyt aamulla reikää. Niin ja yö tosiaan saadaan nukkua rauhassa. Enää ei kuulu ulinaa eikä itkua, Oskari nukahtaa meidän ovenpieleen portin taakse ja on aamulla onnellinen kun noustaan ylös. Niin se on reipas ja hieno poika!

Talvi tulee!

Jej!

Koska kello on jo paljon ja haluan nukkumaan niin kerron silleen pikaisesti miten hieno myöhäinen ilta meillä on ollu. Oskari on ollu aika pirteä, vaikka yleensä nukkuu tähän aikaan, ja me katsottiin leffaa. Sitten se yhtäkkiä rupesi puuhailemaan ja meni nenä maassa ja meni eteiseen papereille. Siellä se alkoi tuijottamaan ulko-ovea ja tajusin että sillä on hätä. Ulos mentiin vauhdilla, hyvä kun kengät sain jalkaan. Sinne tuli kakat ulos ja olen kovin ylpeä, vaikka tiedä häntä tekikö Oskari sen vahigossa :D

Niin ja tosiaan, lumimyräkkä on tulossa ja ulkona on jo noin sentti lunta, koko ajan tulee lisää, joten eiköhän ainakin vähäksi aikaa saada tännekin talvi.

Nyt nukkumaan, koira myös.

Nyt vähän lisää juttua

Nyt illalla on mukavampi kirjoittaa vähän pidemmästi Oskarin päivästä ja muuta hömppää.

Oskari on jo kovasti noussut portaita ylös itse, eikä pelkää kävellä portaiden kaiteiden vierellä, mistä näkee alas maahan. Hyvin se pomppii portaat ylös, mutta alaspäin on vähän huteraa. Oskari menee ehkä pari rappua alas, mutta vain jos ollaan jo valmiiksi portaiden alapäässä.

Ulkona ollaan kuljettu nyt remmissä, koska Oskari on jo niin kiinnostunut ohikulkijoista että juoksee heidän peräänsä, enkä joka kerta ole saanut kaapattua sitä kiinni ennen sitä. Noh, remmi on tietenkin aika inhottava Oskarin mielestä. Kun se hihna on niin lyhyt niin en pääse kovin kauas koirasta että voisin sitten huutaa sen mun luo. Pitää aina vaan odottaa että se haluaa liikkua vaikka vähän jännittää että se voi palelluttaa itsensä. Nostan välillä Oskarilta takapuolen ylös kun se istuu maahan uikuttamaan, niin se saattaa jopa lähteä siitä sitten liikkumaan. Vain tämän päivän aikana se on edistynyt siinäkin paremmin, ja välillä jopa pelkkä taluttimesta nyppäisy silleen pienesti, saa sen takasin liikkeeseen.

Wilma ja Anne kävi tänään tuomassa Oskarille Wilman vanhan lelun jolla Oskar on tainnu leikkiä täällä yksin ollessaan. Menin Wilman ja Annen kans lenkille ja Oskar oli yksin täällä noin tunnin. Kun tulin takaisin niin se tuskin jaksoi päätään sängyltä nostaa, eli oli nukkunut taas ihan sikeästi, vaikka jäi tänne ihan hereille kun lähdin.

Ihana kun se osaa olla yksin aika hyvin ja osaa pissiä paperille melkein aina, ja useimmiten kerkeän viedä sen ulos ennenkuin vahinko tapahtuu sisälle. Karrikin tuli kotiin ja vei Oskarin käymään pissalla niin että se sitten nukkuu ja pissaa vähemmän yöllä :D Nyt on kyllä ihan semmonen olo että kyllä on mukavaa kun on koiranpentu. (ja tiedän tiedän että ehkä kuukauden päästä ei tunnu siltä, mutta nytpä tuntuu ja otan siitä kaiken irti^^)

Nyt on koira taas pissannu ja tyytyväinen ^^ Nyt kun se vielä nukahtais eikä alkais riehumaan.

Väsynyt päivä

Tänään ollaan käyty ensimmäisellä reissulla tsekkaamassa lähieläinkauppa ja ollaan oltu kauheasti ulkona. Nyt koira nukkuu oikein rauhassa omalla pedillään ja kuorsaa :D Oskari sai paljon ihailijoita kun oltiin vähän kaupoilla, oli ihan jonoksi asti ja Oskaria meinas vähän jännittää. Nyt en kirjoita enempää, pitää lähteä viemään pentulaa ulos ^^

Oskarilla oli tänään jännä päivä ulkona. Se näki ensimmäisen lentokoneensa ja vaikutti kovin kiinnostuneelta. Muuten meinaa vielä vähän itkettää, kun ulkona on kylmää ja märkää ja koko ajan kannetaan nurmikolle palelemaan.

Portaissa Oskari kävelee hienosti ainakin ylöspäin ja hissiinkin uskaltaa jo melkein kyytiin. Ainakin toistaiseksi pissatkin on tulleet enimmäkseen ulos tai paperille. 

Eilen oli hurjaa, kun Vilma tuli kylään. Oskari-raukalla ei meinannut tassut pysyä alla leikkiessä. Vilma osaa onneksi leikkiä nätisti, vaikka Oskari yritti välillä imeä maitoa vanhasta tottumuksesta.

Ensi yönä toivottavasti nukuttaa vähän paremmin, eikä ainakaan itketä kauheasti. Päivällä harjoiteltiin yksinoloa tunnin ajan ja ainakin takaisin tullessa koira nukkui sikeästi kyljellään, eikä tainnut edes huomata, että joku tuli kotiin.

Pieni ystävämme nukkuu paljon

Olisin erittäin iloinen jos voisitte käydä laittamassa kommentin kun olette lukeneet tai katselleet siva niin tiedän että täällä käy joku:) (muukin kuin äiti & iskä) Ja saa laittaa tietty kommenttia jos haluaa kuulla jostain tietystä jutusta, niinku esim. miten sisäsiisteys sujuu, tai että onko se jo hajottanut jotain. Kaikkea mä en yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa, on tuo sen verran valloittava ja vilkas tapaus, enkä tietenkään muistakaan, vaikka olin aikonut kirjoittaa.

Huomenta vaan kaikille!

Tänään on herätty pari minuuttia yli kuuden, siis minä ja koira. Karri saa nukkua pitkään kun sillä on tentti tänään. Yöllä oli vähän vaikeaa. Nukuttiin siis sohvalla tämä yö. Pentu vinkui aina vähän aikaa mutta meni sitten kyllästyneenä takaisin nukkumaan. Kuten Opaskoirakoululta kerrottiin niin se todellakin vinkui siinä 2-3 aikaan yöllä ja pelleili yksinään, mutta nukahti sitten taas. Ulkona myrskysi alkuillasta sitten meilläkin ihan kunnolla ja tuuli vinkui nurkissa. Hyi hyi. Jotenkin oli niin levotonta ja kauhea meteli etten oikein nukkunut.
Noh, aamulla kun noustiin niin siivosin ensin yöllä tulleet vahingot pois, ihan aamulla ne oli siihen vasta ilmestyneet, kun vähän väliä katselin että onko sinne tullut jotain. Että ei ainakaan pissi kävellessään niinku Kiko teki :D Nuuskii asiaankuuluvasti ensin paljon ympäriinsä ja sitte kyykkää. Vähän enemmän aikaa huomata että sillä on hätä ku Kikolla.. se kun vaan kesken käveleskelyn vähän kyykötti ja siinä oli taas uusi pissa.

No siis, sitten mentiin ulos ja toimitettiin roskapussi kakkoineen tuonne ulkoroskikseen. Oskari oli vähän hämillään kun mentiin eri paikkaan kun illalla, ja tavattiin siinä samassa valkoinenpaimekoirapentu 12vkoa. Ne sai nuuskuttaa nokikkain eikä Oskari pelännyt yhtään vaikka toinen oli paljon isompi. :) Ulkoilun aikana tuli toinenkin koira vastaan joka vähän haukkui mutta eipä se paljoa poika siihen reagoinut. Pikkuisen meni karkuun mutta meni uteliaasti lähemmäs kun olivat menossa poispäin. En siis antanut nuuskia toisiaan, katseltiin vain. Takaisin sisälle ja oli minun aika syödä aamupalaa. Pianpian, ja koiran vuoro. Matolääke oli valmiina koululta annetussa ruuassa ja Oskar söi sen aika vauhdilla. Oli vain niin nälkäinen ja innoissaan että oli vaikea antaa sille ruoka ilman että se olisi kiivennyt mun syliin hakemaan sitä kuppia.
Ja taas ulos: Nyt mentiin samaan paikkaan mihin eilenkin ja hyvin Oskari uskalsi vaikka oli pimeänhämärää. Käveltiin ympäriinsä ja Oskar käveli hienosti mukana, mutta piipitti ihan jatkuvasti :D Panta tietenki kutittaa ja sen takia istuttiin monet kerrat rapsuttelemaan.
Tosiaan nyt pannan nimilaatassa onkin väärä nimi kun Oskar onkin Oskari. Mutta eipä tuo ole niin kamalaa.
Kun tultiin sisälle niin pyyhittiin tassut ja häntä sekä massu kuivaksi ja Oskar etti vähän aikaa paikkaa itelleen. Tuli koko ajan mun jalkoihin joten kannoin sen sen omalle petille ja siinä se nyt nukkuu oikein hyvin. Kyljellään röhnöttää. Mä oon kyllä niin väsynyt ku nukuin huonosti yön! Ens yönä nukun jo omassa sängyssä. Kyllä tuo tuonne aina rauhoittuu, ja meidän pitää ehkä vielä vähän katsella näitä nukkumajärjestelyitä (koiran osalta siis). Sitten kun ulkona on vähän valoisampaa niin menen Oskarin kanssa ulos ja otan siitä siellä sitten kuvia enemmänkin. Nyt pitää vähän vaikka tiskata tai jotain ennenku tuo riiviö herää :D (sillä on aika terävät ja tarttuvaiset hampaat)

Mutta ainiin, opetin jo Oskarille ettei meidän makuuhuoneeseen saa mennä. Se nätisti jäi makaamaan siihen huoneen ovelle ihan hetkeksi ku en vaan antanu sen tulla siitä raollaan olevasta ovesta. Ihan hyvä järjestely niin se oppii sen äkkiä eikä vie kuraa aina meidän huoneeseen (tai sänkyyn) kun tulee ulkoa :)

Erittäin pennuntuoksuisena aamuna kirjoitteli Anni

Tässäpä tämä meijän läskipallo sitte on :p enempää kuvia ei nyt ole laittaa ku tuo vaan nukkuu eikä mustasta koirasta kovin kummoista kuvaa saa täällä hämärässä. Se vinkui autossa, mutta nukahti lopulta mun syliin loppumatkaksi. Kotiin tullessa se nukahti pian eikä meinannut herätä enää syömään. Nyt se taas heräsi tutkimaan paikkoja. Tosi reipas ja rohkea pentu. Ei hätkähtänyt paljoakaan vaikka Karri kaato sen ison säkin nappuloita tuommoiseen isoon astiaan. Huomenna kerron lisää itten kuulumisia. Oon itekki ihan poikki ku oon jännittäny koko päivän. ^,^

Nytton paha paikka

Enää alle vuorokausi jäljellä ja alkaa vähän jänskättää paljon. Mitenköhän sitä huomenna malttaa odotella koko päivän. Pitää käydä ulkona niinku tänäänki, eikä saa ajatella koko asiaa ku vasta kolmen jälkeen.
Tänään kävin vähän kävelemässä aamusella ja törmäsin vielä talvijoutseniin. Eikös niiden olis jo fiksuinta lentää vähän vielä etelämmäksi etteivä raukat palellu. Näin pari poikasta ja pari aikuista, mitenköhän nuo poikaset, kai ne jo lentää osaa. Aamulla yhdeksän jälkeen oli kyllä kylmä tuuli ja liekö vähän pakkastakin. Itellä oli jalat jäässä ku yritin olla ilman pitkiksiä. PItää ne semmosetki hankkia, ei talvella pelkät tuulihousut riitä. Varsinki ku lähtee sit kevättalvella koissun kans mettään rämpimään tuonne pohjoseen. Jos vaan pääsee sinne asti.

Joutsenkuviin ja tunnelmiin, kirjoittelee koiranodottaja joka on jo ihan pöhkö täällä.

Nelijä päivää

Kun tätä nähtävästi joku lukee niin kaippa tänne on hyvä taas vähän kirjoittaa että mitä hullua sitä tulee tehtyä odotellessa. Eli ei mitään hullua oikeastaan. Aika jännä kun itse jo tietää aikalailla kaiken siitä mitä odottaa ja mitä sen pennun kanssa saa tehdä ja ei saa tehdä, sekä on kaikki tavarat ja kupit paikoillaan, niin mitäs tänne pitäis kirjottaa. Tietenkin vois olla ihan fiksua vähän selostaa vaikka Opaskoirakoulun toiminnasta tai siitä miksi sitä hullu ihminen ylipäätään lähtee ottamaan koiran vain puoleksitoista vuodeksi kun se sitten lähtee ehkä lopullisesti.

Ehkäpä syy on siinä että minä olen halunnut koiraa hvyin pitkään, heti sen jälkeen kun en enää halunnut ponia, olinkohan 3-vuotias? Kuka muistaa? Nyt kun asustelee täällä Helsingissä monien Ouluvuosien jälkeen ja elelee suht omillaan niin ei tietenkään ole rahaa millä maksaa kerralla pennusta sitä tuhatta euroa. Siinä yksi syy miksi ihmisen joka ei millään haluaisi elää koirattomana, kannattaa vakavasti harkita ottavansa opaspentu hoitoon. Samalla on apuna tulevien opaskoirien koulutuksessa, tavallaan. Jos pennuille ei olisi hoitoperheitä joissa ne voisivat asua siihen asti että koulutus alkaa, niin eipäs olisi mahdollista kouluttaa niin monta opaskoiraa, eikä Opaskoirakoululla olisi mahdollisuuksia niin moniin omiin pentueisiin. 

Tuleehan se olemaan kamalaa kun "oma pentu" lähtee sitte testeihin ja jatkaa ehkä siitä eteenpäin tulevaa uraansa kohti, mutta miten hienoa se onkaan kun pentu onkin juuri oivallinen vaihtoehto ja kaikin puolin sopiva oppaaksi. Hiukkasen siinä on pakko ylpistyä vaikka eipä se niin paljon sen hoitoperheen ansiota ole. Koira on mikä on, hoitoperhe voi tehdä koulutuksen aloittamisesta helpompaa opettamalla pennun yhteiskuntakelpoiseksi.

Tässä samalla tulee testattua sekin että kuinka se aika riittää koiralle, töille ja ehkä joskus koulullekin, kunhan sinne ensin pääsee sisään. :) Kaikkia sopivasti niin ettei mikään kärsi ;) ei koira ainakaan.

Nyt onkin sopiva hetki lähteä käyttämään yhtä jos toistakin koiraa lenkillä. Eli siis Wilmaa, toista hoitokoiraani. Ulkona ei sadakkaan niin jospa pääsisi pariksi tunniksi jopa tuonne raittiiseen meri-ilmaan (jäätymään).

Ennää viis päivää!

Jänskättää, jänskättää.

Niin vähän enää aikaa ja kohta se palleroinen täällä sitten jo pyörii. Vähän välillä mietin tässä että pitäisikö tuo meidän jättisuuri palmupuu, tai lähinnä sen ruukku, suojata jotenkin pikkukuonolta ja tassuilta ettei käy hassusti ja kukkaruukku ammota tyhjyyttään joku päivä kun pentu kaivaa mullat pihalle.

Pitäis keksiä paljon enemmän fiksua tekemistä ennen pennun tuloa etten ravais koko ajan erilaisissa lemmikkikaupoissa ihastelemassa jotain pantoja ja muuta sälää. Eihän tätä jaksa kukaan :D Postissa tuli jo vähän aikaa sitten tuo tuttu Opaskoirakoulun kirjanen jossa kerrotaan kaikki tarpeellinen ruokinnasta ja siitä kuinka leikitään ja mitä olisi suotavaa opettaa pennulle että kouluttajien on sitten helpompi jatkaa sen kanssa myöhemmin. Hyvin on kirja luettu ja muistin suurimman osan jo ensimmäiseltä kerralta kun Kikoa varten sitä plärättiin.

Huomenna käyn työhöntulotarkastuksessa että oonhan terve työntekijä, tietenki olen, ja sitten muuta virallista ohjelmaa ei paljon taida ollakaan. Siivoamista ja muuta kotipuuhaa täytynee harrastaa että pysyy mieli virkeänä enkä ajattele ihan koko ajan pentuja.

Meillä on vielä vähän mietintämyssyssä tämä että miten järjestellään tämä yksinoloasia, mutta hyvältä näyttää tällä hetkellä. Pitää muistaa vain heti alussa alkaa opettamaan minuutti kerrallaan ettei ongelmia tule sitten kun pentu joutuu olemaan enemmän yksin. Ainakin on järjestetty turvallinen paikka pennulle ettei sen tarvi olla valvomatta koko asunnossa yksin.

Kiko oli mukavan pureskelematon koko pikkupentuajan. Tai siis se ei ollut sellainen että "vaani" ihmisten jalkoja ja sitten kävi näykkimään kun käveli ohi tai muuta tällaista. Hieman isompana se on alkanut, ja lopettanutkin sen jo, että käy ihan päälle ja saa aikaan välillä kunnon mustelmiakin. Meidän pentu ei sitten pure eikä näyki vaan on ihan enkeli joka käyttäytyy paremmin kuin yksikään pentu iikinä ;) Saas nährä.

Huomenna on taas yksi päivä vähemmän, katsotaan minkälainen on olo kun on enää pari tuntia :)

Oskarin veli Onni joka on kaikkia paljon paljon pienempi. Pideltiin sitä sylissä siellä koululla.

Syötiin sormia.

Pieni oli niin pieni. Muut oli semmosia tatteja!

Ja Karrin kanssa :)

Se kyllä haisiki niin pennulle. Kolme viikkua vielä.

Oskaria ei pystytty tunnistamaan, mutta näytettiin meille ne muut urokset, joista se sitten on jompikumpi.

Jänskättää!!

Tässä kaikki voivat nähdä Opaskoirakoulun Kiko pojan, joka on vanhemmillani. Kiko on jo 7 kuukautta eli pikkuruisen on tuosta päässyt jo kasvamaan. Huomenna laitan Karrin kans kuvia meijänki pennusta, vauvamasuisista.

Odottelua on jo kestänyt

Noh, tässä sitä odotellaan että Oskar kotiutuisi meille. Niinkuin etusivulla heti lukee niin 18. marraskuuta pitäisi tapahtua. Pennut ovat syntyneet 30.9.2008 eli ovat nyt päivää vajaa neljä viikkoisia. Elikkäs siis minulle ja Karrille on tulossa musta labradorinnoutaja pentu Opaskoirakoululta. Pennut ovat Sissin pentuja, kolme narttua ja neljä urosta. Yksi ruskea uros ja loput pennut mustia.
Tämän viikon torstaina mennään katsomaan pentuja ja oon ihan mielissään tietenki. Siellä seittemän karvapalloa pyörii, ovat kyllä aivan kauhian pieniä vielä! Otetaan kuvia jos vaan saa että voin laittaa tänne todistusaineistoa. En tiedä vielä mikä pennuista on meidän, Oskar nimi on varattu meille, mutta kun pennut sirutetaan niin nimet identifioidaan sitten koiriin. Peti on tehty pennulle valmiiksi ja ruokakuppi ostettu. Muutamia leluja on ostettu, tehty ja ostettu :) Ainakaan puuhasta ei ole pulaa. Mistäs lie me nyt käydäänkään sitte ostamassa sitä kompostikehikkoa halvalla niin saadaan vähän aitausta laitettua Oskarille niin ettei se riko itteensä eikä huonekaluja täällä öisin ku nukutaan, tai yksin ollessaan. Tehtiin oikein panta, lelu ja peti samaan tyyliin ku oli ylimäärästä kangasta äitin kans :D Tuli aikas tyylikkäät, vois ottaa kuvan niistä, mutta se peti on edelleen Oulussa ko äiti ei muistanu ottaa mukaan. Niin siinä voi käyvä. Noh, se tulee sähköpostilla niinku äiti ilmotti laittavansa, joten sen pitäis olla piakkoin täällä!
Mulla onneksi kerkeää olla paljon muuta puuhaa ennenku pentu tulee niin ei tarvi ajatella sitä koko ajan. Huomenna meen pääsykokeisiin, tiiä sitten miten menee, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Jos löytyy kiinnostusta tästä opaskoirakoulun hoitokotitoiminnasta niin Opaskoirakoulun sivuilta löytyy tietoa asiasta. Meille tämä oli paras mahdollinen ratkaisu koska meillä ei ole rahaa ostaa omaa pentua, ja koira on kuitenkin ehdottomasti saatava. Siinä sitä sitten näkee että kuinka se koiranomistajan elämä meiltä käy, hyvin, uskon ma.
Mutta nyt täytyy kyllä lähteä syömään ja unohtaa tämä pentupulina joksikin aikaa, huomiseen asti ainakin.