Kun kauan sitten kirjoitettiin Onni herran tapaamisesta niin kuvista varmasti näki ettei Onnia olisi mokomat koirat yhtään huvittaneet. Sillä oli hampaat irveessä hetken jos toisenkin, mutta ei se purrut, louskutti vain ilmaa tai vähän nipisteli näitä hurjia labbispoikia. Jälkeenpäin saatiin kuulla että Onni oli myös seuraavana päivänä omassa puistossa kohdannut muita koiria vähän rauhallisemmin ja paremmilla käytöstavoilla. Yleensä se alkaa haukkumaan ja uhkailemaan fleksin päässä mutta oli vain aika jännittyneesti sitten tepsutellut ohi kun oli ohitettu muita koiria. Hieno homma!
Oskari on nyt sitten saanut jo kummatkin pikkupikku rokotuksensa. Ja yksi vielä tuossa helmikuussa odottaa, ettei raivotautia sitte pukkaa. 17 joulukuuta käytiin ensimmäisellä rokotuksella jolloin tuo hirviö painoi vähän päälle viisitoista kiloa. Nyt sitten viime keskiviikkona eli 14 tammikuuta tämä iso mies painoi jo 17,6kg. Nahkaa on vaikka muille jakaa ja äippä sanoikin noista kuvista eilen että näyttääpi vähän vihikoiran poikaselta :D Sen verran on roikkunahkaa leuan alla ja muualtakin sitä löytyy.
Me ollaan ulkoiltu paljon Uutelassa että Oskari on saanut olla irti. Kiipeillään kallioita ylös alas ja Oskari näyttää tykkäävän siitä kovasti. Kohta taas lähdetään aamuiselle Uutelamatkalle. Toivottavasti siellä ei vielä tähän aikaan ole kauheasti ihmisiä niin saadaan pitää Oskaria irti. Luoksetulo ei ole ollenkaan varma jos on toinen ihminen tai eläin näköpiirissä. Oskarin pitää ensin saada katsoa rauhassa kun joku kävelee n.30 metrin päässä ohi, ennen kuin se malttaa lähteä seuraamaan mua toiseen suuntaan. Ja eihän sekään ole mitään luoksetuloa. Ei se mun viereen osaa tulla ollenkaan, tulee aina vaan kutsun saatuaan vähän lähemmäs hääräilemään. Pitääkin lähteä kattomaan miten tänään menee. Harjoitellaan sitä niin ehkä se siitä, ennenkuin se rupeaa murkkuilemaan. Sitten onkin vähän vaikea alkaa opettelemaan kuinka Anni on kiva ja Annin luo kannattaa aina tulla. Korvat se jättää sitten kotiin. :)
Nyt kyllä täytyy lähteä. Koko kirjoituskin meni ihan pipariksi kun oon koko ajan kirjoitellu niin paljon virheitä tänne ja korjannu ja taas kirjottanu väärin. Hermohan se menee ^^ Joskus sitten taas kirjoittelen. Töitten jälkeen ei oo nyt millään kerenny, tai no jaksanu kirjoittaa.
Oskari on nyt sitten saanut jo kummatkin pikkupikku rokotuksensa. Ja yksi vielä tuossa helmikuussa odottaa, ettei raivotautia sitte pukkaa. 17 joulukuuta käytiin ensimmäisellä rokotuksella jolloin tuo hirviö painoi vähän päälle viisitoista kiloa. Nyt sitten viime keskiviikkona eli 14 tammikuuta tämä iso mies painoi jo 17,6kg. Nahkaa on vaikka muille jakaa ja äippä sanoikin noista kuvista eilen että näyttääpi vähän vihikoiran poikaselta :D Sen verran on roikkunahkaa leuan alla ja muualtakin sitä löytyy.
Me ollaan ulkoiltu paljon Uutelassa että Oskari on saanut olla irti. Kiipeillään kallioita ylös alas ja Oskari näyttää tykkäävän siitä kovasti. Kohta taas lähdetään aamuiselle Uutelamatkalle. Toivottavasti siellä ei vielä tähän aikaan ole kauheasti ihmisiä niin saadaan pitää Oskaria irti. Luoksetulo ei ole ollenkaan varma jos on toinen ihminen tai eläin näköpiirissä. Oskarin pitää ensin saada katsoa rauhassa kun joku kävelee n.30 metrin päässä ohi, ennen kuin se malttaa lähteä seuraamaan mua toiseen suuntaan. Ja eihän sekään ole mitään luoksetuloa. Ei se mun viereen osaa tulla ollenkaan, tulee aina vaan kutsun saatuaan vähän lähemmäs hääräilemään. Pitääkin lähteä kattomaan miten tänään menee. Harjoitellaan sitä niin ehkä se siitä, ennenkuin se rupeaa murkkuilemaan. Sitten onkin vähän vaikea alkaa opettelemaan kuinka Anni on kiva ja Annin luo kannattaa aina tulla. Korvat se jättää sitten kotiin. :)
Nyt kyllä täytyy lähteä. Koko kirjoituskin meni ihan pipariksi kun oon koko ajan kirjoitellu niin paljon virheitä tänne ja korjannu ja taas kirjottanu väärin. Hermohan se menee ^^ Joskus sitten taas kirjoittelen. Töitten jälkeen ei oo nyt millään kerenny, tai no jaksanu kirjoittaa.
