perjantai 14. marraskuuta 2008

Nelijä päivää

Kun tätä nähtävästi joku lukee niin kaippa tänne on hyvä taas vähän kirjoittaa että mitä hullua sitä tulee tehtyä odotellessa. Eli ei mitään hullua oikeastaan. Aika jännä kun itse jo tietää aikalailla kaiken siitä mitä odottaa ja mitä sen pennun kanssa saa tehdä ja ei saa tehdä, sekä on kaikki tavarat ja kupit paikoillaan, niin mitäs tänne pitäis kirjottaa. Tietenkin vois olla ihan fiksua vähän selostaa vaikka Opaskoirakoulun toiminnasta tai siitä miksi sitä hullu ihminen ylipäätään lähtee ottamaan koiran vain puoleksitoista vuodeksi kun se sitten lähtee ehkä lopullisesti.

Ehkäpä syy on siinä että minä olen halunnut koiraa hvyin pitkään, heti sen jälkeen kun en enää halunnut ponia, olinkohan 3-vuotias? Kuka muistaa? Nyt kun asustelee täällä Helsingissä monien Ouluvuosien jälkeen ja elelee suht omillaan niin ei tietenkään ole rahaa millä maksaa kerralla pennusta sitä tuhatta euroa. Siinä yksi syy miksi ihmisen joka ei millään haluaisi elää koirattomana, kannattaa vakavasti harkita ottavansa opaspentu hoitoon. Samalla on apuna tulevien opaskoirien koulutuksessa, tavallaan. Jos pennuille ei olisi hoitoperheitä joissa ne voisivat asua siihen asti että koulutus alkaa, niin eipäs olisi mahdollista kouluttaa niin monta opaskoiraa, eikä Opaskoirakoululla olisi mahdollisuuksia niin moniin omiin pentueisiin. 

Tuleehan se olemaan kamalaa kun "oma pentu" lähtee sitte testeihin ja jatkaa ehkä siitä eteenpäin tulevaa uraansa kohti, mutta miten hienoa se onkaan kun pentu onkin juuri oivallinen vaihtoehto ja kaikin puolin sopiva oppaaksi. Hiukkasen siinä on pakko ylpistyä vaikka eipä se niin paljon sen hoitoperheen ansiota ole. Koira on mikä on, hoitoperhe voi tehdä koulutuksen aloittamisesta helpompaa opettamalla pennun yhteiskuntakelpoiseksi.

Tässä samalla tulee testattua sekin että kuinka se aika riittää koiralle, töille ja ehkä joskus koulullekin, kunhan sinne ensin pääsee sisään. :) Kaikkia sopivasti niin ettei mikään kärsi ;) ei koira ainakaan.

Nyt onkin sopiva hetki lähteä käyttämään yhtä jos toistakin koiraa lenkillä. Eli siis Wilmaa, toista hoitokoiraani. Ulkona ei sadakkaan niin jospa pääsisi pariksi tunniksi jopa tuonne raittiiseen meri-ilmaan (jäätymään).

Ei kommentteja: