Me kiipeiltiin kovasti pitkin kallioita ja pikkuveikkonen meni hurjia seinämiä nelivedollaan alas. Hyvin sillä tasapaino pitää ja osasi varoa jyrkkia reunoja kun juoksenteli ylhäällä kallioilla. Mukava kun Oskaria voi pitää irti ja se ihan selvästi nauttii siitä tosissaan. Juoksee välillä ihan päättömästi ja sitten taas seuraa meitä kiltisti. Muita ihmisiä ei onneksi ole vielä metsässä tullut vastaan. Silloin siltä kyllä korvat katoaa kun se lähtee tervehtimään muita ihmisiä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti