Kamera jurnuttaa kahtasataakymmentä kuvaa koneelle. Uutta ja vähemmän uutta kuvaa on kameran kortilla maannut ja nyt saan ne laitettua sentään koneelle. PikkuOskari ei enää ole yhtään pieni, mutta tällä hetkellä pieni karhunpoikasemme on vielä antibioottikuurilla kennelyskän takia.
Viime lauantaina aamulla Karri oli ruokkinu Oskarin ja käyttäny ulkona. Nukuttiin vielä lisää ja kun heräsin niin oskari ei jaksanut edes tulla mua vastaan iloisena vaan makasi pahvipesässään. Häntäkään ei heilunut kun oli poitsu niin apaattisena. Mun piti ihan houkutella se nousemaan ylös ja sitten huomasin kuinka räkäinen nenä sillä oli. Ihan vihreää räkää toinen sierain täynnä ja mun piti niistää sitä ku pienen lapsen nenää. :D Soitin heti Opaskoirakoululle ja sieltä käskettiin viemään lääkäriin kun kuitenkin on kyseessä vielä pieni pentu. Noh, sain ajan Vuovettiin vartin yli yhdeksitoista ja Oskari tutkittiin. Joo, ylemmissä hengitysteissä tulehdus, ei ollu menny sen kauemmaksi onneksi. Oskari sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen lääkäriltä sekä kuurin antibiootteja kotiin viemisiksi. Kotona Oskari piristyi kun lääke rupesi vaikuttamaan ja puuhaili vähän enemmän. Kuitenkin se nukkui paljon päivän aikana ja saatiin myös tietty liikuntakielto. Ei pitkiä lenkkejä ettei koira uuvahda.
Seuraavana päivänä lenkityksen puutteen seuraukset alkoi näkyä ja meillä oli täällä levoton pentu joka oli kuin terveyden perikuva. Ei jälkeäkään flunssasta, ja nenä oli räätön :) Silti ei käytetty kauheasti ulkona, ja Oskari oli aivan liian energinen. Yritin teettää temppuja ja piilottaa nappuloita, mutta eipä se riittänyt kun normaalisti pääsee juoksemaan vapaana ja koirapuistossa oltiin käyty monta kertaa juuri ennen kuin se tauti iski. Sieltähän se varmaan tulikin. Sunnuntain jälkeen Oskari on ollut ihan terveen oloinen ja yhtä reipas kuin aina, mutta antibioottikuuri kestää vielä hetken ja sitten ollaan virallisesti terveitä. Oben kanssa suunnittelin tässä mielessäni treffejä vaikka ensi viikolle? Laitan vaikka tekstarin tai jotain joku päivä että mitenkä passaisi.
Nyt taidan laittaa niitä kuvia täältä. sekaisin on tosi vanhaa ja sitten uutta, ilman lunta ja lumen kanssa.
Viime lauantaina aamulla Karri oli ruokkinu Oskarin ja käyttäny ulkona. Nukuttiin vielä lisää ja kun heräsin niin oskari ei jaksanut edes tulla mua vastaan iloisena vaan makasi pahvipesässään. Häntäkään ei heilunut kun oli poitsu niin apaattisena. Mun piti ihan houkutella se nousemaan ylös ja sitten huomasin kuinka räkäinen nenä sillä oli. Ihan vihreää räkää toinen sierain täynnä ja mun piti niistää sitä ku pienen lapsen nenää. :D Soitin heti Opaskoirakoululle ja sieltä käskettiin viemään lääkäriin kun kuitenkin on kyseessä vielä pieni pentu. Noh, sain ajan Vuovettiin vartin yli yhdeksitoista ja Oskari tutkittiin. Joo, ylemmissä hengitysteissä tulehdus, ei ollu menny sen kauemmaksi onneksi. Oskari sai kipulääkettä ja antibioottipistoksen lääkäriltä sekä kuurin antibiootteja kotiin viemisiksi. Kotona Oskari piristyi kun lääke rupesi vaikuttamaan ja puuhaili vähän enemmän. Kuitenkin se nukkui paljon päivän aikana ja saatiin myös tietty liikuntakielto. Ei pitkiä lenkkejä ettei koira uuvahda.
Seuraavana päivänä lenkityksen puutteen seuraukset alkoi näkyä ja meillä oli täällä levoton pentu joka oli kuin terveyden perikuva. Ei jälkeäkään flunssasta, ja nenä oli räätön :) Silti ei käytetty kauheasti ulkona, ja Oskari oli aivan liian energinen. Yritin teettää temppuja ja piilottaa nappuloita, mutta eipä se riittänyt kun normaalisti pääsee juoksemaan vapaana ja koirapuistossa oltiin käyty monta kertaa juuri ennen kuin se tauti iski. Sieltähän se varmaan tulikin. Sunnuntain jälkeen Oskari on ollut ihan terveen oloinen ja yhtä reipas kuin aina, mutta antibioottikuuri kestää vielä hetken ja sitten ollaan virallisesti terveitä. Oben kanssa suunnittelin tässä mielessäni treffejä vaikka ensi viikolle? Laitan vaikka tekstarin tai jotain joku päivä että mitenkä passaisi.
Nyt taidan laittaa niitä kuvia täältä. sekaisin on tosi vanhaa ja sitten uutta, ilman lunta ja lumen kanssa.
Oskari on kyllä niin kotonaan metsäretkillä, ja jaksaa jo olla parikin tuntia kun saa mennä omaa vauhtiaan. Kotona sitten nukuttaa, ehkä.
Tässä on meidän sunnuntainen talvireissu jäälle ja muualle retkelle kun oltiin ulkona yhteensä kolme tuntia ja vesseli jaksoi hyvin. Ensin oltiin koirapuistossa jossa oli yksi kaveri juoksemassa kilpaa. Kaikki muut oli jäällä kävelyllä. Ensin en millään olisi uskaltanut mennä jäälle, mutta kun sinne jalkani pistin niin ei mua poiskaan saanut. Aivan loistava ilma, ei paljon tuullut ja aurinko paistoi ja pakkanen kipristi nenänpäätä. Loistavaa!
Ensin mentiin vain pienesti jään yli, sitten Kallahden niemen yli parikymmentä metriä ja taas jäälle.
Mun koirakuvaukset oli vaikeita kun Oskari veti ympäriinsä pitkin jäätä eikä kamera osunut aina ihan kohdalleen. Oskari sai olla aika lailla koko matkan irti kun ketään muuta ei ollut ihan lähellä, mutta yksi hiihtäjä ajautui liian lähelle eikä Oskari voinut vastustaa kiusausta vaan meni sinne jalkoihin pyörimään. Mies ei tykännyt, ihmekös tuo, ja jatkoi puhisten matkaa kun hain koiran pois.
Oskari otti myös hauskoja pyrähdyksiään heinikossa vaiko kaislikossa.
Sitten me odoteltiin auringossa kun Karri kävi hakemassa kaupasta suklaata rankan retken päätteeksi. Oskari nauttii ihan selvästi, tai sitten sitä vähän häikäisee.
Tänään sitten otin vähän lisää kuvia kun aurinko paistoi ihan sisälle asti. Oskarille ostettiin sen ensimmäiset DentaSticksit. Miten ikinä kirjoitetaankaan, mutta oskari tykkää kovasti.
Tässä se näyttää vähän tanskandogilta. :D Meidän jättiläinen<3
Makoilin sohvalla kyljelläni ja otin samalla kuvia. Oskari olisi kovasti tahtonut syödä kameran kun siitä kuului ärsyttävä ääni kun se tarkensi. Monta kuvaa kauniista isojen poikien hampaista tuli otettua :o
Sitten Karri meni kauppaan ja me venttailtiin Oskarin kanssa ulkona ja se sai kiipeillä lumikasan päällä ja tehdä hurjia loikkia ja hepuleita.
Lopuksi vielä kuva Oskarista tällä hetkellä ja ihan pienenä, viikkoa en muista. ero on aika huomattava kun vertaa poikaa tuohon viereiseen kirjahyllyyn. Pieni rassukka<3
2 kommenttia:
Vieläkö se Oskari pahvilaatikossa asustaa. Kiko olisi varmaan jo syönyt pahvisen mökkinsä - on se vaan semmoinen biosilppuri.
Raisa
Moi! Ollaan Oben kanssa mökillä tämä viikko. Se saa juoksennella vapaana ja on ihan onnessaan. Obe meni ja täytti vuoden eilen, että nyt vaan odotellaan sitä aikuistumista :-) Terkkuja Oskarille ja pidetään mielessä se tapaaminen!
Lähetä kommentti